why am i all of a sudden just really fucking sad?

Tears tears drop drop again and again.

Tuntuu kuin pää räjähtäisi. kaikki näyttää liiankin sumealta vetisten silmien läpi enkä edes tiedä mikä saa minut tällä tavalla surun ja vihan sekaisiin tunteisiin. En tiedä mitä tai ketä vihaan ja mikä saa minun silmäni vuotamaan.

Tahdon vain saada sen loppumaan mutta huokaukset ovat katkonaisia ja syviä ja niinkutus jatkuu koko ajan tiuhempaan. Menen pihalle vähän väliä ettei kukaan näkisi minua tälläisenä. Se ei tunnu oikealta. En tahdo puhua ääneen. pelkään että ääneni sortuu. En tahdo nyt nähdä ketään.

Tiedän että aamulla taas olen iloinen ja hymyilen eikä ulkopuolinen edes tiedä että minä voisin olla joskus surullinen. Ei se edes haittaa. parempi niin.

Tarvitsin tilaa päähäni, tarvitsin aikaa. tarvitsin vapauden. Sain ne. Mielen rauha on silti vielä tavoittamatta. Tarvitsee kasata miljoona palainen palapeli ilman käsiä, oman päänsä sisällä jotta näkisi oikean kuvan itsestään.

Mistä tämä johtuu? Vitustako minä sen tiiän?!

Tuli vain yhtäkkiä kotiin lähtiessä sellainen olo että nyt tarvitsen tukea ja haleja. Tarvitsin niitä kuollakseni. Minulla oli rakas ihminen vierelläni koko ajan ja kysyinkin saanko hänet viereeni makoilemaan. Oli hän siinä ainakin 4 minuuttia... Siitä se sitten lähti . Se mitä odotin häneltä, tukea ja rakkautta ystävänä. sainko sitä? Ei en saanut kuin hetken jossa huomio ei todellakaan keskittynyt minuun. Nyt kun minulla on paha olo, kysytään; miks sä olit niin vaisu autossa?

Sittenhän se kiinnosti kun ei enää voinut auttaa mitenkään.

Kiitos.

ps. Mah head is gonna blow!

Feeling sad right now.

Morning comes slow today
Memories push through from yesterday
Where will I be tomorrow
What do I have to show

olen pahoillani, minuunkin sattuu. itken sinun tuskasi takia, omanikin. koita ymmärtää minua sillä muuta en uskalla pyytää.

Can we talk?

So what if you can see the darkest side of me

No one will ever change this animal I have become

On taas niin paljon puhuttavaa vaan kun ei saa enää sanaa suustaan. Pyydät minua puhumaan, en saa päähäni mitään millä aloittaa keskustelu. En tiedä mistä tahdot puhua, mistä taas et. En tiedä tekevätkö sanani sinut kiukkuiseksi, hiljaisuus ainakin häiritsee. Mitä minä voin tehdä tälle että kaikki olisi taas oikein hyvin. Olenko se vain minä vastuussa tästä kaikesta vai mitä on tapahtunut?

Olen pahoillani jos en saa enempää aikaan ja minä olen muuttunut jollain tavalla. Ehkä se että pääsin pois kaikesta siitä yksinäisyydestä ja minä liikun, nään ja koen nyt enemmän. Luulisi silloin tietysti olevan enemmän kerrottavaa mutta minusta tämä elämä ei kiinnosta sinua niinkuin ne mietteet mitä päässäni liikkuivat kun olin vain tiettyjen, yhden tai kahden, ihmisen kanssa. Kun asiat olivat tasaisia enkä minä päässyt olemaan sellainen kuin nyt olen.

Entä sitten vaikka olen hajamielinen, keksin sinun mielestäsi huonoja ideoita ja liikun ystävieni luona yö myöhään. Minä rakastan sinua silti. Olen ollut tälläinen tähänkin asti, tulen luultavasti vielä olemaankin pitkän aikaa tälläinen.

Rakasta minua tälläisenä, hajamielisenä ja ailahtelevana. Minä olen onnellinen, en tahdo että tapa jolla teen itseni onnelliseksi, tekisi sinut surulliseksi.

En minä tee mitään väärää sinua kohti, en voi sille mitään että et tunne kaikkia ihmisiä jotka minä tunnen, heitä on paljon. En voi mitään niille ajatuksille mitä päässäsi liikkuu, voin vain koittaa ymmärtää, Kertoa sen että minä en ole paha, en tahdo satuttaa sinua. Enkä aijokkaan.

Haluan vain tämän verhon välistämme, tahdon että sinä olet iloinen. Tahdon vain että olet onnellinen minun kanssani. Ole kiltti ja korjaa tämä kanssani. Ole kiltti ja auta minua, eihän tästä yksin mitään tule.

Ole kiltti.

Stupid girl.

Nyt tuntuu kamalalta. Tuntuu että olen ihan täys ääliö, pölvästi ja kaikki mitä teen on väärin. Saan aina jonkun paska riidan aikaan kun en osaa selittää asioitani ääneen niinkuin ne pitäis.

Kirjoittaminen on niin paljon helpompaa. Kerkee harkita paljon pitempää päässään mitä sanoo ja sillain. Yritin selittää miltä musta tuntui ja miksi mulla oli paha olla ja olisin arvinnut vähän aikaa rakkaalta. Vastaukseksi sain sen että hänkin haluaa yksityisyyttä.

En tiedä mikä on vikana. Enkö minä riitä? Tunkeilenko? Olenko tarpeeksi? Teenkö kaiken vain väärin? kenen syy tämä on? Tuntuu kylläkin että minun syyni.

Oletin että Poikaystävän kanssa yleensä vietetään aikaa ja sille soitetaan jos on paha olla.. Nyt on ollut neljä päivää niin että suhde on tuntunut enemmänkin vain satunnaisilta soitoilta, vaivautuneilta keskusteluilta ja tiedolta että seurustelee.

Rakastan aivan tajuttomasti roopea minulla on paha olla ikäväni kanssa. Tottakai minulla on ikävä häntä silloinkin kun pidämme yhteyttä normaalisti. Ikävä vain tuntuu paljon paljon paljon pahemmalta kun toisesta ei kuule tarpeeksi usein.

Kuinka paljon pelkäänkään että tämäkin laiva kariutuu samaan rannikkoon kuin aijemmatkin.

Tahdon että ei, että tuulet puhaltaisivat oikeaan suuntaan.

Nämä 4 kuukautta ovat olleet minulle tajuttoman ihanaa aikaa ja auttaneet jaksamaan eteenpäin. Nyt kun huonoja hetkiä on tullut enemmän niin tuntuu että roope jollain tavalla ei siedä niitä. se on vain tunne ei muuta en tiedä asiasta tarkemmin. Olen rakastanut jokaista sekunttia hänen kanssaan ja rakastan häntä hirveästi. Pelottaa että hän jättää minut virheitteni ja kiukutteluitteni takia. En Tiedä mitä tapahtuu sen jälkeen. Kai minä alkuun hajoan hiukan ja sitten yritänkin jo tukahduttaa kaiken olemalla kylmä.. En tahdo tuntea sellaisia tunteita. Sattuisi liikaa.

Pelottaa kamasti että omalla idioottimaisuudellani menetän kaiken tärkeän. Olen mitä olen ja pahalla päällä ääliö.

Yritin selittää pahan oloni lähdettä ja mikä painaa mieltäni jotta se ei enää tuntuisi niin pahalta, kuitenkin asia ajautui väittelyksi ja ikävä kyllä en ole hyvä löytämään kunnon sanoja saadakseni itse asian kuulostamaan suussani samalta mitä päässäni tarkoitan. kun selitystä sitten alettiin vaatia joka asiaan niin minusta tuli pelkuri, Olin pelkuri ja ainoa asia minkä keksin oli suuttua ja sanoa että en minä osaa selittää niitä asioita ja että voit olla niin rauhassa kuin huvittaa ja moikat ja läpätä luurin.

Tuntuu kuin kaikki hyvät puolenni mitä roope rakastaa, olisivat kadonneet taivaan tuuliin ja tilalle oli vain tullut tunkeileva ääliömäinen akka joka vain haastaa riitaa.

Toivottavasti roope ei ala miettiä sen takia sitä että olenko hänelle sopiva tai oikea..

Olen ääliö,

Anteeksi.

I miss you.

Istun täällä ja mietin mitä teet, mietin meitä. En pahalla tavalla, rakastan sinua. En ole kuullut sinusta muutamiin päiviin kunnolla vaikka olen soitellut. Keskustelut eivät ole oleet kauhean pitkiä ja se harmittaa. Olen ollut huonolla päällä, tiuskinut sinull. Ei ihme etten kuule sinusta.

Uskon että sinulla on kaikki hyvin ja hauskaa. Toivoisin vain että näkisin sinut pian, että saisin taas oman rakkaani huomiota. Tiedän että sinulla on paljon tekemistä. Toivoisin että olisit voinut antaa minun mennä niiden asioiden edelle.

En itse ollut silloin yhtään parempi mutta toivon silti ettet tekisi minulle samaa kun kerran tiedät miltä se tuntuu.. En ole nähnyt kasvojasi kuin kuvissa.

Mitä mietit tällä hetkellä? Mikä tällä hetkellä on tärkeämpää? Koitin kertoa asiani puhuen vaan en saanut luotua sanoja äänelläni. Siksi kirjoitan. Jotta lukiessasi tajuat mitä koitin sinulle kertoa.

Olihan minulla seuraa ja ajan vietettä tänään ja eilen vaan silti minulla on koko ajan kamala ikävä sinua.

Ikävä on kova, milloin palaat normaaliin arkeesi?

Kiitos.

soita pian rakas...

Hell is empty and all the devils are here.

Aamu oli liian harmaa, mieli oli ja on liian harmaa. Tänään tuntuu ettei mikään ole ollut paikallaan. jo heti herätessä tunsin sen,herätessäni liian myöhään. Kaikki vain paheni päivän mittaan ja nyt sitä istutaan tässä kuin koira kaatosateella ulkona.

Ei sitten tunnu edes suklaa ja tupakka auttavan tähän olo tilaan kun tekisi mieli tappaa jokainen sadan kilometrin säteellä. Sillai ettei tänne jää ketää joka jaksais aukoo päätänsä mulle.

harmi ettei niin voi tehä...

Aina vaan pitäis olla täydellinen joka asiassa mutta vittuku en oo. Eikö ihmiset voi helvetti hyväksyä mua tälläsenä ku oon, JOO poltan, JOO käytän alkoholia joskus, JOO mä en oo siisti, JOO mä näytän miltä mä näytän, Vittu ottakaa tai jättäkää ihan sama. Muuta ette saa... Luuletteko ite olevanne yhtään sen parempia ihmisiä?

Kaikki ei oo syntyny kultalusikka perseessä vaa on joutunu kokee elämän rankatki puolet ja kestäny ne. Joten jättäkää rauhaan ne jotka eivät yllä teidän omalle ''tasollenne''.

Pikku hiljaa pää taas hajoo. Tää koko viikko on ollu iha kamala. On surettanu ja vituttanu. Ei oo tuntunu kovin hyvältä ja on sen varmaa joku muuki jo tajunnu, ikävä kyllä. Nyt vaan alan olla siinä vaiheessa että alan ittekki aukko päätäni jos joku vähänki alkaa jotain sanomaan...

Kiitos vitusti ♥

Lost whitout a heartbeat.

Istun tässä hiljaa ja odotan että aika kuluisi taas eteenpäin. Tuntuu ettei arki mene ohi ollenkaan.

On vasta tiistai ja toivon että olisin jo ohittanut tämän viikon. Jokainen päivä täällä tuntuu aivan tyhjältä ja yksinäiseltä.. En ole tuntenut eläväni näinä päivinä ollenkaan, En ole tuntenut mitään suurenmoista iloa tai luonut hyviä muistoja. Olen vain ollut ja maannut ja toiminut kuin kone. Kone joka kyselee kysymyksiä joihin jo tiesi vastauksen ja hokee aivoihin tallennettuja äänitteitä, Kone joka tekee vain sen mihin se on ohjelmoitu.

Minuun tuntuu tatuoituneen se tosiasia että en kestä täällä olemista. Ajattelin niin alussa ja tulen ajattelemaan niin lopussa. Minä en löydä paikkaani täältä. Olen vain harmaa massa muitten seurassa enkä yksilö. Siltä minusta nyt tuntuu.

Istuin tänään hiljaa portailla ja poltin tupakkaa. Katselin vesilätäkköä johon tippui vettä katon reunalta. Jokainen niistä oli hetken juuri se yksilö ja sitten se putoaa ja yrittää vielä väreille näyttää että on olemassa ja sitten se luovuttaa ja on taas tasaista. Juuri siltä minusta nyt on tuntunut.

Johtuu luultavasti taas viikonlopusta. Silloin kuin jouduin lähtemään sieltä ensimmäisen kerran, Muuttamaan pois niin itkin pari viikkoa ikävääni ja tuntui että joku olisi tosiaan lähtiessäni päättänyt repiä sydämeni irti minusta ja pitää sen siellä, kotona ja nyt kun olin hetken taas sen luona niin tuntui taas kamalalta jättää se sinne. Ymmärrän kyllä että sinne se kuuluukiin mutta on se ikävä olla ilman sitä mikä on osa itseä.

I tear my heart open, I sew myself shut

My weakness is that I care too much

And my scars remind me that the past is real

I tear my heart open just to feel

Kaikki mitä olen tehnyt korjatakseni sen taisi mennä nyt hukkaan... Kaikki tikit ja ruvet on nyt taas revitty auki uudestaan vaikka kuinka sitä koitin estää.

Tämän kaiken pohtimisen ja suremisen jälkeen on kyllä vähän nälkä :s

Tosiaan olen aivan väsynyt siihen että minun tarvitsee tosiaan vain kestää itseäni tälläisenä, Surullisena ja ahdistuneena. Tuntuu taas kuin olisin eksynyt ja kun mietin että olen taas palannut samaan alkuun niin en todellakaan halua käydä uudestaan niitä taisteluita jotka minulla oli edessäni viime kerralla. Vaikka olen niistä selvinnyt niin ei minunkaan voimani enää toiseen samanlaiseen rumbaan riitä vaan hupenisivat jo alussa.

Uusia ongelmia tulee kyllä mutta antaa tulla, Otetaan ne haasteina ja koitetaan jaksaa ne sillä voimalla minkä ne itse tuovat minulle mukanaan ja annetaan niiden kasvattaa.

Kiitos.