Näytetään tekstit, joissa on tunniste matka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste matka. Näytä kaikki tekstit

tiistai 30. elokuuta 2011

Like a asshole.


Kello on kaks yöllä, ajattelin valvoo kahvin voimalla koko yön jos pystyn, sais sitä unirytmiä jotenkin ees tasattua. Luulin tänään kuuden aikaa kotiin tullessa että tällänenkö se päivä sitten oli, normaali kuin mikä. Ajattelin siis dataa koko loppu illan. Loppu peleissä illasta tuli silti aika omituinen. Ensinnäkin käyttäydyin varsin kusipäisesti ystävääni kohtaan ja nythän se harmittaa. Vaikka minä en siedäkkään kaikkea niin silti hävettää. En ihmettele jos ihminen sattuu olemaan minuun tällä hetkellä varsin kyrpiintynyt.

Sitten minä jatkoin datailua rauhassa ja aloin juttelemaan yhden kaverin kanssa ja kun ne oli tulossa tänne päin niin pyysin tupakille siinä vähän ennen kello 12 yöllä. No nehän tuli ja mie menin tuohon miun risteykseen röökille niiden kanssa ja istahdin autoon. Me sitten lähettiin loimaalle kahville Oonan luokse.. Bensa melkee loppu matkalla. Luulin oikeesti että jouduin jumii sinne. Ei se mitää, join siellä 2 kuppia kahvia ja naureskelin tilannetta.

En tiedä onko mulla jotain vikaa päässä kun en ikinä oikeastaan tressaa tuollasia reissuja että meinaa jäädä jumiin, en panikoi ja jos ollaan lähössä niin sillo lähetää. Kaikki tapahtuu jotenkin vain ajattelematta ja pystyn nauttimaan tilanteesta. Hyviä esimerkkejä ovat perjantai illat jolloin suunnitelmissa on dataa kotona mutta päätyykin sitten dokaamaan kaveriporukalla ja herää aamulla jostain sadan kilometrin päästä eikä edes huoleta. Naurattaa pikemminkin.

On tullut mietittyä välillä sitä omaa käytöstä. Kaipa mie olen todetusti kusipää silloin tällöin mutta sillehän mie tuskin koskaan tuun tekemään mitään, jos ei musta pidetä tälläisenä niin sitten ei. Mie en vaan siedä että minua kritisoidaan. Silloin en oikeastaan mieti enää toisten tunteita. Inhoan kaiken maailman pätemistä ja muuta vastaavaa. Varsinkin kun itse olen vähän sellainen. Pahinta varmaan on että en aina edes kadu sitä jos olen loukannut toista. Minä vain olen ja kuuntelen sitten jos tulee jotain paskaa niskaan ja valitetaan miun käytöksestä. Jos ei kelpaa niin on voi voi. Ihmiset ei muutu.

Kiitos.

ps. Mä melkeen itken tän yhe biisin takii kun tää on nii kaunis, Happoradio - Häävalssi mollissa.

lauantai 20. elokuuta 2011

Poems again.


Seiso alasti mielipiteen edessä
tapa ennakkoluulot
luota minuun

Olen tässä en katoa, en liiku vaikka kuljenkin
Puhdista haavasi ja jatka matkaa.

Istutko sinä pimeydessä yksin jos sinulla ei ole mitään murehdittavaa
Kuiskailetko helliä vihamiestesi korviin.

Annatko itsesi, annatko mielesi minulle jos käyttäisin niitä väärin
Luotatko sokeasti vai itseesi. Minne sydämesi sinut johtaa

Matka hiekkatiellä on naarmuinen ja verinen
Jos et nouse jäät paikallesi.

elätkö kuollaksesi vai kuolisitko jotta voisit elää miten tahdot
Anna elämän olla, mitä sillä tekee jos ei ole mitään tavoitettavaa

Ota kädestä kiinni ja pidä lujaa, nyt juostaan.
Etsi vastauksia minun kanssani, minä autan.
laita silmät kiinni. minä ohjaan sinua

Me kuljemme sitä hiekkaista tietä. nyt et kaadu kuoppiin.
Minä katson että maa on tukevasti jalkojesi alla

Minä autan itseäni, älä kumarra sitä
Minä autan sinua, älä kiitä siitä.
Minä kärsin sinun kanssasi jos tahdot niin
Mieluiten jättäisin väliin.

Velvollisuus se ei ole, ennemminkin mielihalu kuten sinäkin.
Jatketaanko matkaa vai jäädäänkö vielä hetkeksi tähän katselemaan maisemaa?


-minä

torstai 18. elokuuta 2011

Think, think, think.


Täällä metrossa maailman
lauluja kirjoitan
lauluja siitä mitä mä nään
ja mitä tunnen sisällä pään
ja missä kuljin milloinkin

mietin nyt,
silloinkin
mietin kenelle lauluni teen
missä oon,
minne meen




-Eppu Normaali- vuonna 85'


Millään muulla tavalla mä en juur nyt kuvailla tunteita pääni sisällä.


perjantai 3. kesäkuuta 2011

Road of my life.


Mietin tänään elämää ja sitä mitä se minulle merkitsee. Joskus se ei merkinnyt mitään mutta aika on näyttänyt että ei se on sen arvoista käydä kaikki kärsimys läpi ja odottaa.

Tajusin jo aikaa sitten kuinka paljon elämällä on minulle vielä annettavaa ja kuinka joskus syvätkin haavat arpeutuvat, Vaikka niistä jää jälkiä niin ne eivät enää satu niin paljon.

Tiedän että minä olen sen arvoinen, tarkoitettu elämään vielä. En ole valmis enää lähtemään enkä nää kuolemassa mitään helpotusta. Sillä ei ole minulle enää mitään annettavaa niinkuin elämällä. jokaisen mutkan takana on risteys jossa saan päättää otanko helpon vai vaikean tien. Tilanteesta riippuen olen valinnut sen mikä johtaa minut perille.

Päätin ottaa sen pidemmän silloin aikanaan ja matkalla on niin paljon nähtävää ja minun ei ole mikään kiire päästä perille taivaan porteille, kavuta portaita pilvilinnoille.

Olen onnellinen siitä mitä olen nyt saavuttanut vaikka löydän vielä suruja ja asioita jotka saavat minut tuntemaan elämän tien terävät kivet jalkapohjissani. Minä saan vielä paljon enemmän jos oikein yritän.

Vaikka on kovin vaikeaa löytää välillä voimia kaikkeen mitä minulta vaaditaan niin koitan parhaani vaikka se ei aina riitä. Voimani ovat vielä rajoitteiset ja minun on pakko välillä pysähtyä huutamaan tuskaani maailmalle. Toivoen jonkun kuulevan huutoni kuin laupias samarialainen silloin kuin papit olivat kulkeneet ohitseni.

En enää mieti kuolemaa ratkaisuna enkä vaihtoehtona, mietin sitä viholisena ja pakkona jota pitää juosta karkuun niin pitkää kuin voimat riittävät.

Tiedän ettei ole vielä minun aikani sillä minun pitää vielä saada nauraa, rakastaa, nähdä omat lapseni, pitää huolta, auttaa ja kokea elämää, nähdä maailmaa.

Olen vahva, vahvempi kuin aijemmin ja vaikka se ei vielä riitä lähellekkään niin olen ylpeä itsestäni. Vaikka minua pyydetään muuttamaan asioita itsessäni, tavoissani niin toivoisin ihmisten ymmärtävän että se on minulle kamalan vaikeaa vielä. Voimani eivät vielä riitä sellaiseen työhön. Voimani eivät riitä kaikkeen samaan aikaan.

Se että saan tehtyä normaali asoita kuten siivoamaan ja hymyilemään ja pitämään huolta itsestäni edes jonkun verran, syö jo kaikki omat voimani. On kamalaa kuunnella pyyntöjä muuttumaan tietäen ettei pysty täyttämään sitä pyyntöä niin helposti. helpommin sanottu kuin tehty.

Paha olo on minulle vain sen merkki että olen yrittänyt olla liian vahva liian pitkän aikaa. Hymyillyt liikaa ja koittanut täyttää vaaditut asiat.

Tuntuu aina välillä kuin minulta vaadittaisiin täydellisyyttä joka asiassa vaikka se ei ole niin ja kun minulla ei yksin kertaisesti riitä voimat siihen niin tuntuu että olen epäonnistunut.
Se pieni onnistumisen tunne kun joku kehuu tai kiittää, niin antaa aina enemmän voimia yrittämään paremmin.

Ainahan voi yrittää ja epäonnistua, seuraavalla kertaa se on helpompaa (:

Kiitos.