Mietin tänään elämää ja sitä mitä se minulle merkitsee. Joskus se ei merkinnyt mitään mutta aika on näyttänyt että ei se on sen arvoista käydä kaikki kärsimys läpi ja odottaa.
Tajusin jo aikaa sitten kuinka paljon elämällä on minulle vielä annettavaa ja kuinka joskus syvätkin haavat arpeutuvat, Vaikka niistä jää jälkiä niin ne eivät enää satu niin paljon.
Tiedän että minä olen sen arvoinen, tarkoitettu elämään vielä. En ole valmis enää lähtemään enkä nää kuolemassa mitään helpotusta. Sillä ei ole minulle enää mitään annettavaa niinkuin elämällä. jokaisen mutkan takana on risteys jossa saan päättää otanko helpon vai vaikean tien. Tilanteesta riippuen olen valinnut sen mikä johtaa minut perille.
Päätin ottaa sen pidemmän silloin aikanaan ja matkalla on niin paljon nähtävää ja minun ei ole mikään kiire päästä perille taivaan porteille, kavuta portaita pilvilinnoille.
Olen onnellinen siitä mitä olen nyt saavuttanut vaikka löydän vielä suruja ja asioita jotka saavat minut tuntemaan elämän tien terävät kivet jalkapohjissani. Minä saan vielä paljon enemmän jos oikein yritän.
Vaikka on kovin vaikeaa löytää välillä voimia kaikkeen mitä minulta vaaditaan niin koitan parhaani vaikka se ei aina riitä. Voimani ovat vielä rajoitteiset ja minun on pakko välillä pysähtyä huutamaan tuskaani maailmalle. Toivoen jonkun kuulevan huutoni kuin laupias samarialainen silloin kuin papit olivat kulkeneet ohitseni.
En enää mieti kuolemaa ratkaisuna enkä vaihtoehtona, mietin sitä viholisena ja pakkona jota pitää juosta karkuun niin pitkää kuin voimat riittävät.
Tiedän ettei ole vielä minun aikani sillä minun pitää vielä saada nauraa, rakastaa, nähdä omat lapseni, pitää huolta, auttaa ja kokea elämää, nähdä maailmaa.
Olen vahva, vahvempi kuin aijemmin ja vaikka se ei vielä riitä lähellekkään niin olen ylpeä itsestäni. Vaikka minua pyydetään muuttamaan asioita itsessäni, tavoissani niin toivoisin ihmisten ymmärtävän että se on minulle kamalan vaikeaa vielä. Voimani eivät vielä riitä sellaiseen työhön. Voimani eivät riitä kaikkeen samaan aikaan.
Se että saan tehtyä normaali asoita kuten siivoamaan ja hymyilemään ja pitämään huolta itsestäni edes jonkun verran, syö jo kaikki omat voimani. On kamalaa kuunnella pyyntöjä muuttumaan tietäen ettei pysty täyttämään sitä pyyntöä niin helposti. helpommin sanottu kuin tehty.
Paha olo on minulle vain sen merkki että olen yrittänyt olla liian vahva liian pitkän aikaa. Hymyillyt liikaa ja koittanut täyttää vaaditut asiat.
Tuntuu aina välillä kuin minulta vaadittaisiin täydellisyyttä joka asiassa vaikka se ei ole niin ja kun minulla ei yksin kertaisesti riitä voimat siihen niin tuntuu että olen epäonnistunut.
Se pieni onnistumisen tunne kun joku kehuu tai kiittää, niin antaa aina enemmän voimia yrittämään paremmin.
Ainahan voi yrittää ja epäonnistua, seuraavalla kertaa se on helpompaa (:
Kiitos.
