Teardrops.

Baby, have you seen, there is a snake in our paradise
A serpent that's wriggling between us
and freezing our feelings to ice

And with each drop of blood we bleed because of this
something so precious dies and it feels it really is...

Killing Me Killing You
Killing all we have
As our loves wither away

Burning Me Burning You
Burning us to ash
Drowning us in a sea of flames

Darling, do you feel, there is a storm coming our way
The burning light between us is already starting to fade

The fire in our hearts is smothered by the rain
And the crimson flame of passion turns into something grey

And with each drop of blood our shattered hearts ever bleed
something so precious dies and is lost eternally


Each teardrop from your eyes
Makes something inside me die
Each of these days that draws us apart
Takes a piece from my
Takes a piece from my heart


sorry..

Dad hates me.

täällä sitä ollaan taas. Ylläri ylläri!

Nyt on taas asiat menny päin persettä ja koko elämä tuntuu taas pyörivän mudassa. Isä otti taas tehtäväkseen pilata mun ilta ja elämä iha täydellisesti. Olin tosiaan sonkajärvellä ystävien kanssa viettämässä iltaa ja nauttimassa kesästä ja isä jäi kylille Juomaan. Vaihteeks...

Jossain vaiheessa iltaa se alkoin sitten seurailla minua ja kavereitani kännissä ja loppu tulos oli se että ystävälle joka on poika, puhuminen on siis pettämistä ja että minä olen ihan täys lutka.

Minua täytyy opettaa potkimalla, Vain minun asenteessani on ongelmia ja hän ei koskaan syyllisty mihinkään pahaan vaan on minun uhrini ja kotio ei kuulemma ole asiaa..

Seuraavana päivänä sitten soitin äidille kamalan ikävän iskiessä ja vuodatin edellisen illan tapahtumat hänelle. Päätettiin että nyt tiistaina hyppäisin junaan ja tulisin joksikin aikaa sinne ottamaan isästä vähän etäisyyttä.

Veli kuuli minun ja äidin puhelun ja ei halunnutkaan tulla katsomaan isää nyt maanantaina niinkuin oli sovittu. Tästä isä vasta hermostuikin.

Nyt se on jankannu sitä että minun pitää etsiä asunto mahdollisimman äkkiä ja muuttaa hevonhelvettiin täältä ( minkä teen oikein mielelläni ).

Onneks äiskä on ihana! sinne pääsee aina rauhottuu kun iskä on täys kusipää.

Näin kuuntelitte taas lyhyen vuodatukseni!

Kiitos.

Hell is empty and all the devils are here.

Aamu oli liian harmaa, mieli oli ja on liian harmaa. Tänään tuntuu ettei mikään ole ollut paikallaan. jo heti herätessä tunsin sen,herätessäni liian myöhään. Kaikki vain paheni päivän mittaan ja nyt sitä istutaan tässä kuin koira kaatosateella ulkona.

Ei sitten tunnu edes suklaa ja tupakka auttavan tähän olo tilaan kun tekisi mieli tappaa jokainen sadan kilometrin säteellä. Sillai ettei tänne jää ketää joka jaksais aukoo päätänsä mulle.

harmi ettei niin voi tehä...

Aina vaan pitäis olla täydellinen joka asiassa mutta vittuku en oo. Eikö ihmiset voi helvetti hyväksyä mua tälläsenä ku oon, JOO poltan, JOO käytän alkoholia joskus, JOO mä en oo siisti, JOO mä näytän miltä mä näytän, Vittu ottakaa tai jättäkää ihan sama. Muuta ette saa... Luuletteko ite olevanne yhtään sen parempia ihmisiä?

Kaikki ei oo syntyny kultalusikka perseessä vaa on joutunu kokee elämän rankatki puolet ja kestäny ne. Joten jättäkää rauhaan ne jotka eivät yllä teidän omalle ''tasollenne''.

Pikku hiljaa pää taas hajoo. Tää koko viikko on ollu iha kamala. On surettanu ja vituttanu. Ei oo tuntunu kovin hyvältä ja on sen varmaa joku muuki jo tajunnu, ikävä kyllä. Nyt vaan alan olla siinä vaiheessa että alan ittekki aukko päätäni jos joku vähänki alkaa jotain sanomaan...

Kiitos vitusti ♥

Jeremiad.

Vihdoin aloitti nuo lumet kuolemansa. En olisi varmaan voinut enemmän sitä jo oottaa.

Jotenkin tuntuu että talvi vain homehduttaa ihmiset sisälle ja masentaa kaikki.

Kun on vain niin helvetin pimeää.

Sitten kellot käännetään kesäaikaan ja alkaa illat olemaan yhä vaan valosempia. Kaikki alkaa pikkuhiljaa kaunistua (lukuun ottamatta sulamis vaihetta kun kaikki paska tulee näkyviin)

Tänään tosiaan olen kärsinyt helposti ärsyyntymisestä jota isäni välillä saa aikaan.

Kuten olemme jo todenneet; isäni on 15 vuotias teini poika joka ei ajattele muuta kuin naisia ja on pahimmassa uhma/ ''valitan joka asiasta''- vaiheessa....

Tänään sain kuulla liutan asioista jotka olin mukamas unohtanut ja loppuun loputtaman paasaamisen siitä etten saa mtn aikaan sekä että istun koneella liian paljon ( On niitä minua paljon pahempiakin ihmisiä)

Minusta on alkanut tässä vuosien varrella jo aika paljonkin tympimään se että minulle valitetaan siitä kuinka epä täydellinen ihminen minä oikeastaan olenkaan ja kuinka en kunnioita tai rakasta vanhempiani vaikka he tekevät kaikkensa minun eteeni ja ovat niin täydellisia, Vaan haukun ja halveksin heitä. Rällästän vain ystävieni kanssa ja jos poistun neljän seinän sisältä vain töihin ja satun yhtenä päivänä viikosta menemään ystävän luo niin silloinhan minä pyörin vaan kylillä koko ajan.... Tämä alkaa pikku hiljaa tuntumaan liian paljon vankilalta. Mökkihöperöäkö se minusta yrittää.

Tuntuu että 17 vuotiaan tytön ei ehkä olisi kovin järkevää asua Alkohooolia käyttävän sinkku isänsä kanssa jolla on maailman pahin keski iän kriisi ja joka selittää aivan täyttä paskaa ja saa jtn kieroa nautintoa valittamisesta...

Saattaa kuulostaa ehkä hiukan teiniAngstilta mutta sitä se vähän onkin... Valittamista..

Valitanhan minäkin asioista mutta valitan asioista jotka ovat oikeasti edes jotenkin järkeenkäyviä (ehkä?) En siitä jos joudun aamulla istumaan jotenkin väärässä paikassa tai jos aamupuurossani on klimppi niin en vedä siitä showta... Kyllä välillä ottaa päähän niiden ihmisten turhanpäiväinen valittaminen jotka ovat syntyneen kultalusikka perseessä ja jaksavat sitten vielä vinettää kuinka paskasti heidän asiansa ovat.

Minäkin osaan välillä valittaa ihan tyhmistä asioista mutta en sentään mistään pienistä.

Yleensä ne koskevat joitain huoliani ystäviäni kohtaan tai isäni ainaista valittamista kohtaan. Tai jos minua on vaikka kohdeltu huonosti.

Minulle tulee välillä sellainen olo että olen vain hellitty kakara jolle on tuotu kaikki eteen eikä mitään ole koskaan puuttunut ja että tosiaan olen luonut itse kaikki ongelmani. Se johtaa siihen että koitan lähestulkoon aina löytää vian itsestäni enkä muista. ( ainakin asioissa joissa todella on se puoli että minä olen ollut oikeasti osallisena, lukuun ottamatta isäääni, taaaas)

En sitten taas tiedä. Onko totta että rankka lapsuus kasvattaa astetta kovempiä ihmisiä? Välillä tuntuu ettei todellakaan. Että rankka lapsuus on vain tekosyy kaikille ongelmille ja ongelmat vain tapa kerätä huomiota. '' Hei katsokaa minua, Minulla on ongelmia!'' -Tyylisesti.

Nyt alkaa tekstini jo lähinnä muistuttamaan sekavaa paskaa ja se alkaa olemaan sen verran ristiriitaista että taidanpä jättää kirjoittamisen tähän.

Kiitos.