Kello on kaks yöllä, ajattelin valvoo kahvin voimalla koko yön jos pystyn, sais sitä unirytmiä jotenkin ees tasattua. Luulin tänään kuuden aikaa kotiin tullessa että tällänenkö se päivä sitten oli, normaali kuin mikä. Ajattelin siis dataa koko loppu illan. Loppu peleissä illasta tuli silti aika omituinen. Ensinnäkin käyttäydyin varsin kusipäisesti ystävääni kohtaan ja nythän se harmittaa. Vaikka minä en siedäkkään kaikkea niin silti hävettää. En ihmettele jos ihminen sattuu olemaan minuun tällä hetkellä varsin kyrpiintynyt.
Sitten minä jatkoin datailua rauhassa ja aloin juttelemaan yhden kaverin kanssa ja kun ne oli tulossa tänne päin niin pyysin tupakille siinä vähän ennen kello 12 yöllä. No nehän tuli ja mie menin tuohon miun risteykseen röökille niiden kanssa ja istahdin autoon. Me sitten lähettiin loimaalle kahville Oonan luokse.. Bensa melkee loppu matkalla. Luulin oikeesti että jouduin jumii sinne. Ei se mitää, join siellä 2 kuppia kahvia ja naureskelin tilannetta.
En tiedä onko mulla jotain vikaa päässä kun en ikinä oikeastaan tressaa tuollasia reissuja että meinaa jäädä jumiin, en panikoi ja jos ollaan lähössä niin sillo lähetää. Kaikki tapahtuu jotenkin vain ajattelematta ja pystyn nauttimaan tilanteesta. Hyviä esimerkkejä ovat perjantai illat jolloin suunnitelmissa on dataa kotona mutta päätyykin sitten dokaamaan kaveriporukalla ja herää aamulla jostain sadan kilometrin päästä eikä edes huoleta. Naurattaa pikemminkin.
On tullut mietittyä välillä sitä omaa käytöstä. Kaipa mie olen todetusti kusipää silloin tällöin mutta sillehän mie tuskin koskaan tuun tekemään mitään, jos ei musta pidetä tälläisenä niin sitten ei. Mie en vaan siedä että minua kritisoidaan. Silloin en oikeastaan mieti enää toisten tunteita. Inhoan kaiken maailman pätemistä ja muuta vastaavaa. Varsinkin kun itse olen vähän sellainen. Pahinta varmaan on että en aina edes kadu sitä jos olen loukannut toista. Minä vain olen ja kuuntelen sitten jos tulee jotain paskaa niskaan ja valitetaan miun käytöksestä. Jos ei kelpaa niin on voi voi. Ihmiset ei muutu.
Kiitos.
ps. Mä melkeen itken tän yhe biisin takii kun tää on nii kaunis, Happoradio - Häävalssi mollissa.
Sitten minä jatkoin datailua rauhassa ja aloin juttelemaan yhden kaverin kanssa ja kun ne oli tulossa tänne päin niin pyysin tupakille siinä vähän ennen kello 12 yöllä. No nehän tuli ja mie menin tuohon miun risteykseen röökille niiden kanssa ja istahdin autoon. Me sitten lähettiin loimaalle kahville Oonan luokse.. Bensa melkee loppu matkalla. Luulin oikeesti että jouduin jumii sinne. Ei se mitää, join siellä 2 kuppia kahvia ja naureskelin tilannetta.
En tiedä onko mulla jotain vikaa päässä kun en ikinä oikeastaan tressaa tuollasia reissuja että meinaa jäädä jumiin, en panikoi ja jos ollaan lähössä niin sillo lähetää. Kaikki tapahtuu jotenkin vain ajattelematta ja pystyn nauttimaan tilanteesta. Hyviä esimerkkejä ovat perjantai illat jolloin suunnitelmissa on dataa kotona mutta päätyykin sitten dokaamaan kaveriporukalla ja herää aamulla jostain sadan kilometrin päästä eikä edes huoleta. Naurattaa pikemminkin.
On tullut mietittyä välillä sitä omaa käytöstä. Kaipa mie olen todetusti kusipää silloin tällöin mutta sillehän mie tuskin koskaan tuun tekemään mitään, jos ei musta pidetä tälläisenä niin sitten ei. Mie en vaan siedä että minua kritisoidaan. Silloin en oikeastaan mieti enää toisten tunteita. Inhoan kaiken maailman pätemistä ja muuta vastaavaa. Varsinkin kun itse olen vähän sellainen. Pahinta varmaan on että en aina edes kadu sitä jos olen loukannut toista. Minä vain olen ja kuuntelen sitten jos tulee jotain paskaa niskaan ja valitetaan miun käytöksestä. Jos ei kelpaa niin on voi voi. Ihmiset ei muutu.
Kiitos.
ps. Mä melkeen itken tän yhe biisin takii kun tää on nii kaunis, Happoradio - Häävalssi mollissa.
