i hate, i hate, i hate!

Ymmärrän että ihmiset tekee jatkuvasti virheitä mut miks mun pitää tehdä niitä jatkuvasti. Toivoin ettei mun tarviin enää tulla satutetuks. et olisin vähän vahvempi mut rakkaus on kai vitusti petollisempaa paskaa ku muistin. Jos rakastuu johonkin, älä helvetissä kerro sitä sille ihmiselle, sen jälkeen meinaan ei tuu mitää muuta ku paskaa niskaan. tavalla tai toisella..

Tiedän et on turhaa kaikki tää nyt ku oon muuttamassa pois. mut nyt kun hän lupas mulle maailman parhaat 4 päivää niin näistä tuliki 3 maailman surullisinta päivää... En ees oikeesti tajua miks tunnen näin... Voiku voisin kääntää aikaa taakse päin jotta voisin tehdä asiat uudestaan ja olla rakastumatta. Kuulostaa iha järkyttävältä teinipaskalta mut ei kai nää asiat si näköjään ikää kysy tullessaan.

nyt jos olis röökii, heittäisin kaikki pois mun kämpiltä jotta voisin vaan vajota yksin olemattomiin.

Bittersweet city.

Nyt kun muutto alkaa olemaan jo lähellä, alan vihdoin tajuta itsekkin miksi muutan pois Forssasta. Suurin osa ystävistäni tuskin edes ymmärtää muuttoni syytä. Tuskin edes huomaa lukea ja ymmärtää mikä minut ajaa pois kaupungista jota sanon rakastavani, pois ihmisten luota joita sanon rakastavani. Kaupungin kohdalle tulee se että yhtälailla kun tätä paikkaa rakastankin, yhtä lailla minä tätä vihaan. On niin monta syytä miksi en rakastaisi ja miksi rakastaisin. Tämä kaupunki on saastunut pahoilla ajatuksilla, vainoilla ja päihteillä. Tämä kaupunki on paikka jossa rappion voi nähdä kun astuu ulos asunnostaan. Vain tämän kaupungin pinta on kullattu mutta alta se on ollut ruosteessa aina. Entä ihmiset joita sanon rakastavani. Se on totta, niin minä rakastankin mutta en usko että rakkaus on täysin molemminpuolista. Olen jo jonkun aikaa tuntenu ystävä piirissäni olevani hylätty ja vihattu. En suoranaisesti mutta jos katoan useammaksi päivää, kukaan ei edes vaivaudu kysymään missä olen tai miksi en soita. Vasta kun itse otan yhteyttä, joku saattaa ohimennen kysäistä mitä olen viimepäivät puuhaillut. Tiedän että osan tästä olen itse aiheuttanut huonolla käytöksellä ja kyvyttömyydellä pitää itseäni kurissa mutta silti päätäni vaivaa ajatus että olenko tämän oikeasti ansainnut. Rakastamani ihmiset eivät silti riitä syyksi jäädä tänne enää. Jokaisen nuoren äiti toteaisi ystäväni huonoksi seuraksi kaiken sen päihteiden käytön takia ja minun itsekurillani alkoholin käytön lopettaminen tässä piirileikissä on täysin mahdotonta. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä elämälleni jotain sillä alemmaksi tuskin enää voin edes vajota. Lähden kauas vain sen takia että en olisi heidän lähellään enää joka ikinen päivä. En tahtoisi sanoa että nämä ihmiset ovat syy mikä minut ajaa täältä pois, vain siksi että välitän heistä liiaksi, Mutta minulla ei ole enää muita vaihtoehtoja kuin myöntää että tämä on ainoa ratkaisuni ja jos aijon yrittää, he eivät voi olla lähelläni jatkuvasti. Toivon niin paljon voivani joskus palata tähän kuolleeseen rakkauteen kun olen itse ehjä ja tiedän mitä tehdä. Sitten kun olen valmis pitämään oman pääni enkä liikkumaan toisten armoilla. En tiedä todellakaan kauanko siihen menee mutta ehkä minä vielä palaan taas uudestaan joku päivä. Tiedän sanoneeni heille jo monta kertaa kuinka tulen käymään ja kuinka heitä rakastan. Luvannut toivottaa heidät luokseni avoimin sylin ja tarkoittanut sitä. Toivon todella tekeväni vihdoin oikean ratkaisun elämässäni päästäkseni ylös, samalla tavalla kuin tein väärän ratkaisun joutuessani alas.

Toivon rakkaimmilleni kaikkea hyvää, kiitos kun olette opettanut minulle elämästä.

kiitos.

-satu

epätoivollakin on tänään kasvot.

Puhdas ahdistava tunne, masennus siitä että on koko maailma ympärillä juuri sillä hetkellä kun yksinäisyys toisi sitä hellän huojentavaa helpotusta tähän oloon. Nyt kun tahdon olla yksin, herään huutoon ja meluun ja vääriin sanoihin. Enkä löydä herätessäni helpotusta ahdinkooni mistään pakokeinosta. Tieto siitä kuinka ainoa mahdollinen tapa paeta omaa itseään ja mieltään on päihdyttää itsensä pois tästä ulottuvuudesta. Kaipaus siihen silmiä sumentavaan toivoon että joskus vielä pystyisi olemaan jotain mitä tällä hetkellä ei ole tai on joskus ollut. nykyhetki ei kelpaa varmasti, sen minä tiedän. Turvaudun tämän sikiävän sekasorron keskellä viimeiseen helpottavaan asiaan. käännyn sisääni ja kirjoitan. eristäydyn ja makaan paikallani tuntien tahtoa huutaa henkisen kivun paukkuttaessa rintaan ja kuristaen minusta viimeisen ilon pisarankin pois. Sekin pieni helpotus menee pois joka kerta kun käännän katseeni pois näppäimmistöstä. kylmät väreet jotka kiipivät pitkin selkääni koskien joka ikistä inhon hermoa mitä köyhtyneestä kropastani enää löytyy. hyvä luoja viekää tämä kiduttava pakokauhu pois minusta.

yölento

Ajetaan, 

otetaan auringonlasku kiinni.

tänä iltana en itke

en tahdo

olen nyt hetken onnellisempi

älä ota sitä minulta pois.

kerrankin kun maailmani jokainen

huoli on kaukana mieleni perälle.

musiikki ja kylmä viima tien päällä

tuovat muistot

taas väreiksi valokuvissa.

jos sitä joskus hymyilis.

Aamu viis ja istun tässä

tupakka huulessa

onnellisempana kuin taas hetkeen

aamu auringon noustessa 

ja kun kerrankin

jaksan taas hymyillä

ilman että tunnen itseni tekopyhäksi

ilman että tunnen itseni 

elämän jättämäksi.

että jollain on taas väliä-

nyt kun istun tässä taas, kaljat loppu ja tupakka kädessä, mietin että mikä on taas se tarkotus minkä takia seison sanojeni takana. mulla on nyt suht onnellinen olo ja en tiedä mitä elämästä ajattelisin. kuoleman halu ehkä vähän hiipunut. 

mulla on nyt elämässä hetki jolloin oon taas löytäny toisen saman kaltaisen että yht'äkkiä on syy taas olla täällä.sellainen hellä tunne että jaksais jollain tavalla taas välittää. Että jollain taas on jotain väliä.

Mä istun tässä ja ootan että jotain sattuu. edes yks iso asia elämässä antais mulle taas voimaa jatkaa. mulla on jollain tavalla iha ok olo kaikesta. musta tuntu että elämään tuli taas yks jollain tapaa ihana käänne kun istuin siinäå autossa, katselin tähtitaivasta ja musiikki pauhas niin ettei mitään kuulunu.

ihan hyvä vaan että jotain tapahtuu. ettei tarvii taas jäädä junnaan paikalleen ja huutaa kun mikään ei tunnu missään. ainoo asia mikä sai jollain taval tuntemaan oli kipu ja sekin oli liiaks väärin. arvatkaa kiinnostaako mua mikä on väärin.  nyt kun on pieni mutta tyhmä humala, iski olo et tahdon vähän kirjottaa olostani, nyt kun mulla menee taas hyvin jollain tasolla, tahon kertoa et en tiiä mistä kertoa. ei onnelisena osaa kukauian puhua

Mä katsoin taloa, autiota ja rumaa.

istuin siinä pihalla ja mietin miksi maali rappeutuu.

minkä takia, taiteellinen mieli 

tuio kärsimyksestä kauneutta.

niinä hetkinä taas tiesin jollain tapaa

että elämässä on jotain,

minkä takia ehkä jaksaa taas yrittää.

siinä istuessani, röökin palaessa loppuun

minä sitä mietin, sitä ettei millään ole väliä.

mietin miksi taas satutan itseäni 

niin että henkinen puoli jäisi pos. 

niin etten taas huomaisi että miten minuun sattuu

kiitos.

Siwan kassatäti nauro mulle eilen.

Tänään mä mietin, etten kirjota runoa.

Ihan vaan koska siwan kassa täti nauro mulle eilen.

Mietin et kirjotan muuten vaan että mitä tälle elämän raiskaamalla ihmissielulle nyt kuuluu. Kuuluu iha jees. Parempaa sanaa et tähä keksi ku et iha jees. Ehkä vähä huono olo kun taiteilijana oleminen vaatii kaljaa ja nyt on aamu kun oma elämä tuntuu juur samalta ku mahas pyörivä olo.

Kämppää ei oo, miestä ei oo , töitäkää en oo viel saanu. Kai täs vaihees vois sanoo et voi vittu, mut mua ei oikeastaan kiinnosta. Naurattaa kun viisainta ois laittaa ittensä narunjatkoks mut oon täällä ihan sen takia et ketä tälle yhteiskunnalle sit olis ongelmana jossen mä. Eikä mul oo kiire mihinkään.

On taas sata eri tarinaa kerrottavana mut ei ees huvita avata suutaan. Kaikki ne kuitenki on tehty kännissä ja läpäl, niiku muut sanoo. Harmaita muistikuvia siitä et jokasen sikspäkin jälkeen rakastaa maailmaa taas vähän enemmän ja itteään vähän vähemmän.

Mulla oli eilen hauskaa. Luin omia tarinoitani ja nauroin liikaa sille kuinka paljon välitin. Välitin siitä jos isä huusi, ja äiti oli kaukana. Välitin siitä että istuin neljänseinän sisällä keskellä ei mitään. Mä välitin sillon siitä mitä musta ajateltiin. nyt se on ihan sama. Nyt mä välitän siitä et pitäs hilaa perseensä siwaan metrin päähän et sais röökiä. Nyt mä välitän siitä et saa jostain vielä mestan mis nukkuu yönsä rauhas ja niin ettei kukaan kaatais kaljaa aamulla niskaan. hauskaa se oli ku siitä tokeni, mut pirun kylmän kaljan oli ne löytäny.

Mut kyl se siitä sit ku pääs suihkuun.

kiitos.