jos sitä joskus hymyilis.

Aamu viis ja istun tässä

tupakka huulessa

onnellisempana kuin taas hetkeen

aamu auringon noustessa 

ja kun kerrankin

jaksan taas hymyillä

ilman että tunnen itseni tekopyhäksi

ilman että tunnen itseni 

elämän jättämäksi.

että jollain on taas väliä-

nyt kun istun tässä taas, kaljat loppu ja tupakka kädessä, mietin että mikä on taas se tarkotus minkä takia seison sanojeni takana. mulla on nyt suht onnellinen olo ja en tiedä mitä elämästä ajattelisin. kuoleman halu ehkä vähän hiipunut. 

mulla on nyt elämässä hetki jolloin oon taas löytäny toisen saman kaltaisen että yht'äkkiä on syy taas olla täällä.sellainen hellä tunne että jaksais jollain tavalla taas välittää. Että jollain taas on jotain väliä.

Mä istun tässä ja ootan että jotain sattuu. edes yks iso asia elämässä antais mulle taas voimaa jatkaa. mulla on jollain tavalla iha ok olo kaikesta. musta tuntu että elämään tuli taas yks jollain tapaa ihana käänne kun istuin siinäå autossa, katselin tähtitaivasta ja musiikki pauhas niin ettei mitään kuulunu.

ihan hyvä vaan että jotain tapahtuu. ettei tarvii taas jäädä junnaan paikalleen ja huutaa kun mikään ei tunnu missään. ainoo asia mikä sai jollain taval tuntemaan oli kipu ja sekin oli liiaks väärin. arvatkaa kiinnostaako mua mikä on väärin.  nyt kun on pieni mutta tyhmä humala, iski olo et tahdon vähän kirjottaa olostani, nyt kun mulla menee taas hyvin jollain tasolla, tahon kertoa et en tiiä mistä kertoa. ei onnelisena osaa kukauian puhua

Mä katsoin taloa, autiota ja rumaa.

istuin siinä pihalla ja mietin miksi maali rappeutuu.

minkä takia, taiteellinen mieli 

tuio kärsimyksestä kauneutta.

niinä hetkinä taas tiesin jollain tapaa

että elämässä on jotain,

minkä takia ehkä jaksaa taas yrittää.

siinä istuessani, röökin palaessa loppuun

minä sitä mietin, sitä ettei millään ole väliä.

mietin miksi taas satutan itseäni 

niin että henkinen puoli jäisi pos. 

niin etten taas huomaisi että miten minuun sattuu

kiitos.

Siwan kassatäti nauro mulle eilen.

Tänään mä mietin, etten kirjota runoa.

Ihan vaan koska siwan kassa täti nauro mulle eilen.

Mietin et kirjotan muuten vaan että mitä tälle elämän raiskaamalla ihmissielulle nyt kuuluu. Kuuluu iha jees. Parempaa sanaa et tähä keksi ku et iha jees. Ehkä vähä huono olo kun taiteilijana oleminen vaatii kaljaa ja nyt on aamu kun oma elämä tuntuu juur samalta ku mahas pyörivä olo.

Kämppää ei oo, miestä ei oo , töitäkää en oo viel saanu. Kai täs vaihees vois sanoo et voi vittu, mut mua ei oikeastaan kiinnosta. Naurattaa kun viisainta ois laittaa ittensä narunjatkoks mut oon täällä ihan sen takia et ketä tälle yhteiskunnalle sit olis ongelmana jossen mä. Eikä mul oo kiire mihinkään.

On taas sata eri tarinaa kerrottavana mut ei ees huvita avata suutaan. Kaikki ne kuitenki on tehty kännissä ja läpäl, niiku muut sanoo. Harmaita muistikuvia siitä et jokasen sikspäkin jälkeen rakastaa maailmaa taas vähän enemmän ja itteään vähän vähemmän.

Mulla oli eilen hauskaa. Luin omia tarinoitani ja nauroin liikaa sille kuinka paljon välitin. Välitin siitä jos isä huusi, ja äiti oli kaukana. Välitin siitä että istuin neljänseinän sisällä keskellä ei mitään. Mä välitin sillon siitä mitä musta ajateltiin. nyt se on ihan sama. Nyt mä välitän siitä et pitäs hilaa perseensä siwaan metrin päähän et sais röökiä. Nyt mä välitän siitä et saa jostain vielä mestan mis nukkuu yönsä rauhas ja niin ettei kukaan kaatais kaljaa aamulla niskaan. hauskaa se oli ku siitä tokeni, mut pirun kylmän kaljan oli ne löytäny.

Mut kyl se siitä sit ku pääs suihkuun.

kiitos.

missä?

Rakkauden rajaama aita

rupi mun raivoni reitillä

kehoni valtaama maailma

kuin kuvat muistojen meressä

missä on järkeni kun kaipaan sitä?

Olen täällä kun etsit minua

et ehkä löydä mutta toivon niin

Mun rajojeni raajat ovat rakentuneet

mustien seittien kasassa pitämä maailma

olenko täällä oikeisti?

mä katson käsiäni, ne ovat vaaleat,

 siniseen viittava kipeä olo.

näen kuinka aikani on niistä kiinni

se on varmaa mistä pidän kiinni

ei ole varmaa onko se katoavaa.

-Minä

show me the world.

Rakkauden rajoista kaunein

on alku.

Himojen ja tunteiden täyttämä

tila.

En tiedä miten niin pieni mieli

tekee niin paljon jälkeä.

Kuin kuiskaus korvaa vasten

Suudelma kuumalle iholle.

Kosketuksen kuumeisuus,

suudelmien sähköisyys.

Siinä en ole hyvä, en velkaa.

Vain ketjujen kahlitsema mieli

tietää totuuden-

Mun maailmani on matka ikuisuuteen,

matka aikojen halki.

Ole sinä mun mielessä

Ole sinä mulle opas

tällä tuskan pieksemällä tiellä

Auta mua jatkamaan

etten kaatuisi kuoppiin.

Ota sinä mua kädestä kiinni

etten eksyisi.

Anna mun kulkea seurassasi 

hetki

tuntien itseni ihmiseksi.

-satu

loneliness is my savior.

Yksinäisyys.

Se on tunne jota verrataan surullisuuteen,

Harmauteen ja kuolemaan.

Minulle yksinäisyys on pakokeino.

Pelastus kun muu maailmani tahtoo räjähtää.

Silloin tahdon olla paikallani ja kuunnella,

Hiljaisuuden kuiskivan.

Yksinäisyys tuo mieleeni rauhallisuuden

joka pelastaa minut keskeltä kaaosta.

Kuin suojeleva enkeli joka lähtee viereltäni

Tuoden minulle rauhan, hiljaisuuden ja ajan olla oma itseni.

Niin se pelastaa minut,

Jättämällä minut yksin.

Niin minä pelastan itseni,

Jäämällä yksin.

Granmother, granfather.

Ihmisen hyvyys, ilo
se on kaikki kaikessa.
Elämää kannatteleva totuus.

Ihmisen jalous
ajatuksen voima.
Kadotuksen partaalla
se pitää meidät pystyssä.

Sinä olet hyvä, olet jalo.
Sinä olet perustus
jolle rakennan oman elämäni.

Sinä olet suojeleva
Tie jota tahdon kulkea.
Kiitän jumalaa
kiitän sinua.

Kiitäs tapaa jolla olet ohjannut minua.