Insane?

Olen pulassa. Itseni kanssa. Tarvitsen aikaa kasata mieleni ja ajatukseni. Kysymyksiä on liikaa.

Miten jouduin tähän tilaan TAAS? Miksi olen vihainen itselleni koko ajan? miksi tuntuu kuin olisin hukassa?

Olen miettinyt näitä kysymyksiä ennenkin, muutama vuosi sitten kun koitin ensimmäistä kertaa saada mieleni kasattua. Silloin se oli tuntunut mahdottomalta. Entä nyt, en tiedä.

Nyt kun olen luullut jo pitkään kaiken olevan hyvin niin tänään alkoi tosissaan pelottaa.

Aamulla suihkussa totesin olevani tressaantunut, hiuksia jäi käteen.. Hetki sitten melkein jouduin taas paniikki kohtauksen vltaan ja säikyttelin ihmisiä, Olen huutanut jä räyhännyt. Vihaisuus on kohdistunut minuun mutta olen purkanut sen muihin.

Tiedän että teen itse väärin mutta eikö kukaan muu ole mihinkään syyllinen? en tiedä sitäkään. ehkä ehkei.

En tiedä mitä ehdä ja että mikä ahdistaa mutta minun täytyy ratkaista se. Tarvitsen muutosta, Tarvitsen rauhaa tarvitsen päättömiä tekoja jotka aikanaan pitivät huonot ajatukset poissa.

Toivon saavani pian rahaa, on päästävä täältä pian pois, vetää vaikka pää täyteen jos en löydä parempaa ratkaisua. Vaikka se ei vie murheita loppujen lopuksi mihinkään niin ainakin pystyy olemaan yhden illan hymyillen ja ajattelematta kaikkea paskaa mitä eteen on tuotu.

En jaksa enää itseäni tälläisenä, hyvä jos kukaan muukaan pian jaksaa.

Minulla on rakkaita ihmisiä, tärkeitä ystäviä. Tuki vain ei auta. Tiedän ketä minulla on, tiedän että he välittävät vaan välitänkö minä enää itse itsestäni. Ne ovat niitä kysymyksiä mitä päässäni pyörii.

Minulla oli niin hyvä olla, mikkä sen aiheutti? haluan sen takaisin heti! Haluan ettei mikään olisi muuttunut sillä muuten joudun muuttamaan joka ikisen asian elämässäni.

Olen hakenut kaiken lohdun musiikista ja turvaa menneisyydestä.

Kiitos.

Is there something i dont know?

Jokin ei ole oikein, jokin nyt tuntuu väärältä.

Ehkä tämä kaikki on jotenkin vain oman pääni sisällä

mutta minusta tuntuu että jotain on jätetty kertomatta.

Tiedän melkein mitä mutta parempi odottaa että se kerrotaan.

Saatan olla väärässä.

Täytyy vain odottaa.

Kiitos.

Little angry right now.

Taas en tiedä mikä vaivaa, kaikki on taas mullinmallin pään sisällä.

Tuntuu kuin ois suuttunu itellee. Hakkaa sänkyä tyynyillä ja viskoo tavaroita ja huutaa. Lyö päätään seinään sanoen että on ääliö, ääliö joka ei saa mitään aikaan.

En tiedä mistä tämä kaikki viha tällä hetkellä purkautuu. Ehkä turhautumisesta. Kaikki pienet yksityiskohdat ovan olleet vaikuttavina osina. Välillä joku sanoo minusta huonoja puolia, on niinkuin minun asiani olisivat aivan tyhmiä ja turhia. tiuskii.

Kyllä sen kestää johonkin tiettyyn pisteeseen ja sitten kun se piste saavutetaan niin on tälläinen päivä. Päivä jolloin tuntuu ettei kuulu kenenkään luo , ei läydä omaa paikkaansa maailmassa, ei saavuta unelmiaan.

Kaikki tuntuu väärältä ja tuntee itsensä niin pieneksi ja surkeaksi vaikka asia ei olisikaan niin. Tuntuu että kukaan ei ymmärrä mitä kaikki kokemani kauheudet ovat minulle tehneet, Millä tavalla ne ovat pikku hiljaa hajoittaneet mieleni pieniksi sirpaleiksi, polttaneen minut tuhkaksi.

Avun pyyntöä ei oteta tosissaan, ei kuunnella ei olla tukeana juuri silloin kun sitä tarvitaan. Edes pieni kaunis sana joka koskettaisi, helpottaisi paljon. Jopa kliseet siitä että kyllä sinä pärjäät ja sinä riität tuollaisena kuin olet, ne antaisivat voimia.

Mutta kun ei kukaan löydä oikeita sanoja, ainakin tuntuu siltä. siltä ettei ketään edes kiinnosta olla ystävä, olkapää tukena ja tuki silloin kun oma maailma on kaatumassa kasaan.

En tiedä mikä on kun ainoat tunteet joita olen käsitellyt yksin ollessani ovat viha, turhautuminen, yksinäisyys ja suru. Pystyn hetkettäin löytämään asioita joiden takia hymyillä mutta kun kukaan ei katso ja olen yksin miettien asioita niin en löydä niitä hymyjä enää.

Olen huolissani voinnistani, mikä helvetti hajottaa minua kappaleiksi? jokin sisälläni sen tekee, muisto? osittain varmaan sekin mutta jokin muu jokin vahvempi saa minut sekoamaan hetki hetkeltä pahemmin.

Huudan apua etkö huomaa, pyydän tukea annatko sitä? ole kiltti tee jotain ennen kuin en jaksa enää.

Kiitos.

Ps.Ny rillataa!

There's Something About the Sunshine

(Se on ehana :3)

Aurinko paistaa ja katselen auringon laskeutuvan pikkuhiljaa mailleen.Päivä on sujunut nopeasti sukuloidessa ja lueskellessa. Hyvä mieli on taas palaillut muutaman päivän piilottelun päätteeksi.

Tulin tänään tosiaan käyneeksi isän kanssa Raija-tädin luona ( joka asuu 5 kilometrin päässä jee). Siellähän nuo olivat maalailemassa naapurin Saimin Saunaa punaiseksi kun siitä oli jo alkaneen maalit lähteä :P Siellä sitten istuskeltiin ja jauhettiin paskaa. Isä leikkasi niiden nurmikon kun nuo alkoivat olemaan jo piekkeillä 70 kummattii. Eihän se Saimi ja Pauli enää kaikkea jaksaneet tehdä.

Kahvia juodessa tuli puheeksi siinä että kun minulla ei ollut pyörää sitten puhuttiin siitä että entriikasta (kierrätyskeskus) saattaisi löytyä hyvä pyörä ihan halvallakin. Siinä vaiheessa Pauli sitten marssi paikalle ja sanoi että heillä olisi pyöriä varastossa pölyttymästä ja nuo olivat ihan hyvä kuntoisia vaan eivätpähän he enää itse niillä ajelleet. Kävin Paulin kanssa kahvitusten jälkeen katselemassa pyöriä ja sieltä minä sitten sen löysin! Olen aina pitänyt vanhoja ns. Mummopyöriä tosi kivoina koska ne kestävät ajan kolhut ja kulkevat reippaasti ja keposesti pitkänkin matkan ja ovat muutenkin kivan näkösiä (: vähän niinkuin Vintagee :''D

Koskaan ei oikein uudet koreat jopot tai maastopyörät ole houkutelleen. Mulla oli joskus Tunturi Chat, sellanen city-fillari, sellanen vähä jopon näkönen. Siinä oli aika pienet renkaat ja vaihteita ei ollut joten jos oli kiire niin sai sotkea kyllä ihan kunnolla. Äkkiähän se meni hajalle ja täällä maalla kun pitkät matkat on joka paikkaan, niin sillä kesti ikuisuus aina päästä perille. Siksi mie olenkin oikein ihastuksissani ''uuteen'' pyörääni (:

Muuta tänään ei oikein ole touhuttu. Toissa päivänä poikkesin kirjastossa ja sain matkaani mukaan muummoassa: Marja-Leena Tiainen- Päin mäntyä joka kertoo 16 vuotiaasta Miro hillavaarasta joka muutti pohjoiskarjalaan opiskelemaan metsätaloutta isänsä kiusaksi :D , Stephenie Meyer- Bree Tannerin lyhyt elämä. Kaikki varmaan melkeempä tietääkin kirjan joka perustuu twiligh-saagaan. Kaikki aina haukkuu niitä mutta minä kyllä pidän stephenie meyerin kirjoista ihan älynä ja jäin niihin ihan koukkuun aikanaan ja en ollut vielä saanut tätä luettua :P Twilight -leffat oli kyllä ihan perseestä. Ne pilas koko homman. Sitten vielä Dean Loreyn PainajaisAkatemia 1 ja 2 (: ne mä vain nappasin matkaan ihan aikaa tappaakseni mutta luultavasti ne kertovat pojasta joka avaa painajaisillaan portin hornaan ja sallii hirviöille vapaan pääsyn meidän maailmaamme :P

Tykkään lukemisesta ihan älyttömänä. Rakastan kirjoja! niinkuin tuosta listasta huomaa niin olen melkeimpä eniten fantasia kirjallisuuteen kääntyneenä. Tykkään itsekkin kirjoittamisesta mutta ei minusta ihan kirjailiaksi olisi. Enemmänkin tälläinen blogi kirjoittelu ja chattaileminen ja lisäksi väsäilen aika usein runoja. Niitä en paljoa julkaise täällä koska suurin osa on niin henkilö kohtaisia etten oikein viitsi :'D mutta kyllä mie lupaan tännekkin sitten jonkun nakata kun joskus sellaisen sopivan väsään (: koitan pian!

Minua on jotenkin tässä viimeisen viikon aikana hirveästi nukuttanut ja ruoka ei tosiaan ole oikein maistunut. Luulen että olen tulossa kipeäksi kun tälläin uinun koko ajan. Tuskin se mitään vakavampaa on ja vaikka minä olenkin miettinyt kaiken näköistä ikävää viimeviikolla ja olen ollut vähän maassa niin tuskin se siihenkään mitenkään liittyy. Kuhan on vain nukuttanut.

Nukkumisesta puheen ollen minunkin pitäisi mennä tänään aikaseen nukkumaan, huomenna alkaa ensinmäinen työ päivä Päiväkeskus Pysäkillä (: Eikun kokkailemmaa ja puhumaan ihmisten kanssa tottakai, sehän kuuluu työn kuvaan :P

ps. Tuossa kuvassahan se miun pyörä sitten on ^^

Kiitos.

''Sorry'' makes me better.

ehkä mä sitten kuitenkin hätiköin turhasta ja olen vain vähän vainoharhainen :P Anteeksi pyytäminen aina helpottaa mieltä ihan älyttömästi ja pienetkin riidat vahvistaa oloa aina hiukan ja saa asiat selviämään (:

kiitos.

Stupid girl.

Nyt tuntuu kamalalta. Tuntuu että olen ihan täys ääliö, pölvästi ja kaikki mitä teen on väärin. Saan aina jonkun paska riidan aikaan kun en osaa selittää asioitani ääneen niinkuin ne pitäis.

Kirjoittaminen on niin paljon helpompaa. Kerkee harkita paljon pitempää päässään mitä sanoo ja sillain. Yritin selittää miltä musta tuntui ja miksi mulla oli paha olla ja olisin arvinnut vähän aikaa rakkaalta. Vastaukseksi sain sen että hänkin haluaa yksityisyyttä.

En tiedä mikä on vikana. Enkö minä riitä? Tunkeilenko? Olenko tarpeeksi? Teenkö kaiken vain väärin? kenen syy tämä on? Tuntuu kylläkin että minun syyni.

Oletin että Poikaystävän kanssa yleensä vietetään aikaa ja sille soitetaan jos on paha olla.. Nyt on ollut neljä päivää niin että suhde on tuntunut enemmänkin vain satunnaisilta soitoilta, vaivautuneilta keskusteluilta ja tiedolta että seurustelee.

Rakastan aivan tajuttomasti roopea minulla on paha olla ikäväni kanssa. Tottakai minulla on ikävä häntä silloinkin kun pidämme yhteyttä normaalisti. Ikävä vain tuntuu paljon paljon paljon pahemmalta kun toisesta ei kuule tarpeeksi usein.

Kuinka paljon pelkäänkään että tämäkin laiva kariutuu samaan rannikkoon kuin aijemmatkin.

Tahdon että ei, että tuulet puhaltaisivat oikeaan suuntaan.

Nämä 4 kuukautta ovat olleet minulle tajuttoman ihanaa aikaa ja auttaneet jaksamaan eteenpäin. Nyt kun huonoja hetkiä on tullut enemmän niin tuntuu että roope jollain tavalla ei siedä niitä. se on vain tunne ei muuta en tiedä asiasta tarkemmin. Olen rakastanut jokaista sekunttia hänen kanssaan ja rakastan häntä hirveästi. Pelottaa että hän jättää minut virheitteni ja kiukutteluitteni takia. En Tiedä mitä tapahtuu sen jälkeen. Kai minä alkuun hajoan hiukan ja sitten yritänkin jo tukahduttaa kaiken olemalla kylmä.. En tahdo tuntea sellaisia tunteita. Sattuisi liikaa.

Pelottaa kamasti että omalla idioottimaisuudellani menetän kaiken tärkeän. Olen mitä olen ja pahalla päällä ääliö.

Yritin selittää pahan oloni lähdettä ja mikä painaa mieltäni jotta se ei enää tuntuisi niin pahalta, kuitenkin asia ajautui väittelyksi ja ikävä kyllä en ole hyvä löytämään kunnon sanoja saadakseni itse asian kuulostamaan suussani samalta mitä päässäni tarkoitan. kun selitystä sitten alettiin vaatia joka asiaan niin minusta tuli pelkuri, Olin pelkuri ja ainoa asia minkä keksin oli suuttua ja sanoa että en minä osaa selittää niitä asioita ja että voit olla niin rauhassa kuin huvittaa ja moikat ja läpätä luurin.

Tuntuu kuin kaikki hyvät puolenni mitä roope rakastaa, olisivat kadonneet taivaan tuuliin ja tilalle oli vain tullut tunkeileva ääliömäinen akka joka vain haastaa riitaa.

Toivottavasti roope ei ala miettiä sen takia sitä että olenko hänelle sopiva tai oikea..

Olen ääliö,

Anteeksi.

I miss you.

Istun täällä ja mietin mitä teet, mietin meitä. En pahalla tavalla, rakastan sinua. En ole kuullut sinusta muutamiin päiviin kunnolla vaikka olen soitellut. Keskustelut eivät ole oleet kauhean pitkiä ja se harmittaa. Olen ollut huonolla päällä, tiuskinut sinull. Ei ihme etten kuule sinusta.

Uskon että sinulla on kaikki hyvin ja hauskaa. Toivoisin vain että näkisin sinut pian, että saisin taas oman rakkaani huomiota. Tiedän että sinulla on paljon tekemistä. Toivoisin että olisit voinut antaa minun mennä niiden asioiden edelle.

En itse ollut silloin yhtään parempi mutta toivon silti ettet tekisi minulle samaa kun kerran tiedät miltä se tuntuu.. En ole nähnyt kasvojasi kuin kuvissa.

Mitä mietit tällä hetkellä? Mikä tällä hetkellä on tärkeämpää? Koitin kertoa asiani puhuen vaan en saanut luotua sanoja äänelläni. Siksi kirjoitan. Jotta lukiessasi tajuat mitä koitin sinulle kertoa.

Olihan minulla seuraa ja ajan vietettä tänään ja eilen vaan silti minulla on koko ajan kamala ikävä sinua.

Ikävä on kova, milloin palaat normaaliin arkeesi?

Kiitos.

soita pian rakas...

angry

Nyt vain ottaa nuppiin ihan älyttömästi! ai että miksi? vitustako minä sen tiedän, kuhan vaan ärsyttää!

Road of my life.

Mietin tänään elämää ja sitä mitä se minulle merkitsee. Joskus se ei merkinnyt mitään mutta aika on näyttänyt että ei se on sen arvoista käydä kaikki kärsimys läpi ja odottaa.

Tajusin jo aikaa sitten kuinka paljon elämällä on minulle vielä annettavaa ja kuinka joskus syvätkin haavat arpeutuvat, Vaikka niistä jää jälkiä niin ne eivät enää satu niin paljon.

Tiedän että minä olen sen arvoinen, tarkoitettu elämään vielä. En ole valmis enää lähtemään enkä nää kuolemassa mitään helpotusta. Sillä ei ole minulle enää mitään annettavaa niinkuin elämällä. jokaisen mutkan takana on risteys jossa saan päättää otanko helpon vai vaikean tien. Tilanteesta riippuen olen valinnut sen mikä johtaa minut perille.

Päätin ottaa sen pidemmän silloin aikanaan ja matkalla on niin paljon nähtävää ja minun ei ole mikään kiire päästä perille taivaan porteille, kavuta portaita pilvilinnoille.

Olen onnellinen siitä mitä olen nyt saavuttanut vaikka löydän vielä suruja ja asioita jotka saavat minut tuntemaan elämän tien terävät kivet jalkapohjissani. Minä saan vielä paljon enemmän jos oikein yritän.

Vaikka on kovin vaikeaa löytää välillä voimia kaikkeen mitä minulta vaaditaan niin koitan parhaani vaikka se ei aina riitä. Voimani ovat vielä rajoitteiset ja minun on pakko välillä pysähtyä huutamaan tuskaani maailmalle. Toivoen jonkun kuulevan huutoni kuin laupias samarialainen silloin kuin papit olivat kulkeneet ohitseni.

En enää mieti kuolemaa ratkaisuna enkä vaihtoehtona, mietin sitä viholisena ja pakkona jota pitää juosta karkuun niin pitkää kuin voimat riittävät.

Tiedän ettei ole vielä minun aikani sillä minun pitää vielä saada nauraa, rakastaa, nähdä omat lapseni, pitää huolta, auttaa ja kokea elämää, nähdä maailmaa.

Olen vahva, vahvempi kuin aijemmin ja vaikka se ei vielä riitä lähellekkään niin olen ylpeä itsestäni. Vaikka minua pyydetään muuttamaan asioita itsessäni, tavoissani niin toivoisin ihmisten ymmärtävän että se on minulle kamalan vaikeaa vielä. Voimani eivät vielä riitä sellaiseen työhön. Voimani eivät riitä kaikkeen samaan aikaan.

Se että saan tehtyä normaali asoita kuten siivoamaan ja hymyilemään ja pitämään huolta itsestäni edes jonkun verran, syö jo kaikki omat voimani. On kamalaa kuunnella pyyntöjä muuttumaan tietäen ettei pysty täyttämään sitä pyyntöä niin helposti. helpommin sanottu kuin tehty.

Paha olo on minulle vain sen merkki että olen yrittänyt olla liian vahva liian pitkän aikaa. Hymyillyt liikaa ja koittanut täyttää vaaditut asiat.

Tuntuu aina välillä kuin minulta vaadittaisiin täydellisyyttä joka asiassa vaikka se ei ole niin ja kun minulla ei yksin kertaisesti riitä voimat siihen niin tuntuu että olen epäonnistunut.

Se pieni onnistumisen tunne kun joku kehuu tai kiittää, niin antaa aina enemmän voimia yrittämään paremmin.

Ainahan voi yrittää ja epäonnistua, seuraavalla kertaa se on helpompaa (:

Kiitos.

Losing My Fucking Mind.

'Cause I'm losing my sight, losing my mind

Wish somebosy would tell me I'm fine..

Better Day.

vahvana, uutena jaksan nousta, eilisen murheet ovat antaneet voimaa jaksaa paremmin.

Outoa miten yksi paska päivä antaa niin paljon voimaa. Kun eilen tuntui että kaikki oli huonosti enkä enää jaksaisi tehdä mitään elämälläni, kuin minut olisi hylätty, niin se kaiken paskan mielen pois purkaminen antoi energiaa. helpotusta siitä että kaikki asiat on nyt taas käyty läpi ja nyt mieli on kirkkaampi kuin ennen.

Tänään olen saanut paljon aikaan. Jaksoin siivota huoneeni ( mikä tapahtuu voimieni mukaan kerran kuukaudessa :D), pesin pyykkiä, kävin kirjastossa lainaamassa kirjoja ajan vietteeksi ja jopa jaksan hymyillä. Energiaa riittäisi melkein jopa ulkohommiinkin.

Saatat ajatella että olen vain laiska kun pidän näitä asioita ihmeellisinä. Minulta ne ovat paljon. Se mitä ajatuksissani kulkee vaikuttaa paljon siihen mitä saan aikaan. Jos mieltäni painaa joku tai tuntuu paskalta, on älyttömän vaikeaa saada aloitettua mitään. En tiedä mikä siinä on.

Olen ylpeä itsestäni kun saan jotain järkevää aikaan sillä joskus pelkkä sängystä nouseminen tarvitsi voimia liikaa. Se miten paljon olen parantanut tässä parin vuoden aikana on minulle hymyilemisen aihe.

Mielialani ailahtelee liikaa. Tuntuu kuin jokainen hetki olisi erilainen eikä kuuluisi edellisen hetken perään. Olen välillä eksynyt ja hukassa, en jaksa muuta kuin nukkua ja vaikka kuinka nukkuisin niin se ei tuo minulle tarvitsemaani energiaa. Toisena hetkenä tuntuu kuin ei tarvitsi nukkua koskaan, että mikään ei ole vialla vaan voisin huutaa maailmalle kuinka paljon rakastan sitä.

Toivot että niitä päiviä olisi enemmän, parempia päiviä.

Kiitos.

My life is like a wheelchair.

yksin. ei ketään antamassa yhtä pientä halia joka auttaisi jaksamaan tämänkin päivän loppuun. Kauniit sanat eivät tunnu tänään niin ihmeellisiltä eikä mielessä vello mikään muu kuin ongelmat ja ahdistus.

Mietin; minulla on paljon, miksi tunnen näin? Minä olen onnellinen, miksen hymyile? Minä olen surullinen, Miksen itke?

Seison keskellä sumua, yksin taas. En ole löytänyt polkua takaisin kotiin vieläkään. siitä on niin pitkä aika kun sen hukkasin. yli vuosi, yli vuoden olen harhaillut pimeässä seuranani vain tunteet.

Pieninä hetkinä, liian lyhyinä hetkinä olen päässyt karkuun sumua, nöhnyt valon hetkellisesti. Sitten olen menettänyt sen ja joka kerta olen kaivannut sitä valoa aina vain enemmän.

Koitin tänään niin kovasti piristyä, koittaa hymyillä ja saada jotain aikaan. En pystynyt.

En voinut tänään oikein puhua kenellekkään, en saanut tilaisuutta ja vaikka olisinkin saanut en olisi saanut sanottua niitä, joten päätin kirjoittaa. Tänne kirjoittaminen on ainoa tapa jolla voin kuvailla tunteitani tarkemmin. ainoa tapa jolla saan tunteeni muodostumaan sanoiksi oikealla tavalla.

Niin ettei kieleni vääristä niitä ja ettei ääneni langeta niille väärää painoa.

Oloni on kuin rammalla lapsella jota ei otettu mukaan leikkiin.

Tahto päästä liikkumaan on voimakas mutta se ei mene niin. Jokin estää...

Taas sain sanottua sen mitä tahdoin, en tehtyä sitä mitä tahdoin.

Kiitos.

ima stupido today.

Olen yksin, edes aurinko ei paista ilokseni vaan jää piiloon pilvien taa..

Koko päivä on ollut jotenkin ääliö. Mikään ei tunnu järkevältä ja kaikki mitä saan aikaan on älyvapaata. En saa suustani ulos mitään normaalia, vain sammakoita ja pieniä tyhmiä lauseita.

suurin piirtein koko päivän olen istunut yksin kotona. aamu päivästä ajettiin takaisin leirintä alueelta. Tietysti voisin soittaa jollekkin mutta kun yritän niin tuntuu että ketään ei oikeastaan kiinnostaisi tai että on jotain parempaahin/ hauskempaakin tekemistä kuin jutella mulle.

Harmittaa hiukan ettei pääse mukaan kaikkeen siihen hauskan mitä muut tekevät kun ei pääse liikkumaan täältä mihinkään ( koska satu vähän tuhlaili ), mikä on ihan oma syyni..

Siksi tuntuukin koko ajan ihan vajaalta kun ei saa tehtyä mitään oikein.

Jopa kissa on vihannut minua tänään. Heti kun tulin kotiin niin se on vain purrut ja raatinut minua. Ja aina kun olen työntänyt sen pois se hyökkää uudelleen kimppuun. Tällä hetkellä se onneksi päätti ottaa päikkärit.

Ei ole huvittanut edes syödä. en ole koko päivänä suuhuni pistänyt mitään muutakuin kaksi kupillista kahvia ( ottaen huomioon että heräsin about 7.00 ja kello on nyt jotain neljä päivällä) .

Ei oikein kehtais lähteä uloskaan. Kaikkein helpoimmalta tuntuu vain olla sisällä koneella ja kirjotella toisille jotain aivan älyvapaata ja olla huoamaamaton. silloin tällöin saatan uskaltaa soittaa Roopelle (poikaystävä) mutta sitten se menee siihen että minä en pysty keskittymään mihinkään enkä keksi mitään sanottavaa ja kun kysytään että kaikki on ok ja sillai niin en keksi silloinkaan mitään sanottavaa ja vastaan tottakai että joo kaikki on okei...

olen ääliö

kiitooos.

someone special

täällä sitä istutaan puolangan leirintä alueella.. lähettii iskän kanssa sellaselle extempore reissulle ja päädyttii tälläsee pikku kylää. Ylättävää miten näinkin pienestä paikasta iskä keksii ihmisiä joiden mukaan lähteä juomaan ja vielä yllättävämpää on se että täällä on tähän aikaan ( 23.13) vielä joku paikka auki :'D

Mulle itelle kelpaa että saan olla koneella yksin ilman sen sekoiluja, se osaa ottaa päähän aika useinkin. Viime aikoina se on ollu ihan vitun ääliö. ekaks se haukku mut pystyy ja viskas pihalle ja sitten ku olin vähän tuhlaillut omia rahojani niin se epäilee että vedän aineita... Way to go dad -.-'

seuraavana maanantaina alkaa työt ja sillai. saa taas vähä lisää rahaa tuhlattavaks.

Tässä viimeaikoina oon vaan toivonu ihan helvetisti että pääsen tampereelle opiskelemaan! en yksin kertaisesti jaksais millään tavalla enää asua kotona tai varsinkaan täällä..

mulla ei nyt ole paljon mitään kerrottavaa kun fiilikset on ihan normaalit joten en voi valittaa paskaa oloani teille :P kesä tekee mut jotenkin aivan eri ihmiseks. maybe sitten taas talvella.. tai jos sattuu olee muuten huono sää :'D

Kiitos.