Time machine.

Totesin tässä jo jonkun aikaa sitten että tuskin tän blogin kirjoittamatta jättämisestä tulee paskaakaan, aina välillä täytyy päästä jakaa ajatuksiaan edes vähäsen vaikka niissä ei olisikaan sen ihmeellisempiä asioita tai syvällistä merkitystä. Joskus vaan iskee hirveä inspiraatio ja vaativa tarve purkaa itseään kirjoittamalla.

Tässä on nyt mennyt aika pirun hyvin, oon asunut omillani jo pitkän aikaa eikä mulla oo mitää hätää, kulta kainalossa ja onni taskussa.

On sitä silti tullu mietittyy kaiken näköistä kuten menneisyyttä. Just niinku et mitä ois voinu tehä toisin ja just kaikkia mokia ja mihin ne on johtanu, et oisinko mä tässä jos oisin osannu tehä oikein.

Totesin siinä sitten jonkun aikaa surettuani että mähän oon oppinu niistä mokista iha perkeleesti eikä mulla oo mitää hätää. Ei mun menneisyyden haamut kummittele mulle kauheesti. Ne on ennemminki ohjannu mut siihen mitä mul on nyt ja oon onnellinen siitä.

Mulla tuntuu olevan jo hirveesti kaikkee takana mut ei se vaa välil tunnu siltä et mulla ois jotai kokemusta jostai. Musta tuntuu ennemminki et oon vaa se sama typerä itteni ku oon aina ollu ja tuun luultavasti mokailee viel pirun mones jutus.

Mut kai se elämä sit vaan on sitä, mokailua ja virheistään oppimista. Toivotaa että karma on suopea ja antaa mulle sit paskoist jutuista aina jotai takas (:

Kiitos.

the end.

Nyt oon silleen miettiny tän blogin kohtaloo että kun mulla ei oo oikeestaan lähestulkoonkaan niin paljon avautumista ihmisille että mun tarviis enää avautuu tänne nii en tiiä mutta voisin vaan alkaa kirjoittaa jostain ihan muusta tai luoda uuden vaan blogin tai jotain ja jättää vaan kirjoittamasta.

Mulla on kaikki hyvin ja yleensä silloin mulla ei oo mitään inspiraatiota rupee kirjottelee mitää kauhee syvällisiä juttuja, mitkä ehkä nyt onki ollu tän blogin idea lähinnä. Tästä blogista lähinnä tuli vaa sellanen stoori siitä miten selviydytään pois yksinäisyydestä ja kuinka asioilla on tapana sutviutua ihan itestään.

Mulla on lähinnä nyt vaan tulevaisuus suunnitteilla ja kaikkee luotavaa. Eilen esimerkiks sain yhtäkkiä hirveen innostuksen ja aloin miettiin kaikkee ja sain valtavasti ideoita siitä mitä pitäis vaikka tuunata. Kämpän sisustus esimerkiksi tuli suunniteltua ja toteutuskin on nyt jo alkanut omalla tavallaan, eli laitoin vähä rahaa jemmaan! :D

Ajattelin vaan ruveta sitten kirjottaa jotain erilaista ja pirteempää jossain vaiheessa.

ja kun mulla on nyt sitten viimenen postaus tähän blogiin menossa niin enköhän mä sitten kerää tähän loppuun joitain kokoelmia näistä menneistä blogi merkinnöistäni..

Taas menee hämäräks.. Tälläsii juttuja mäki kelaan ajankuluks ku ei oo muutakaa seuraa ku oma pää.

Aika karua.

************************************************************************************************

Maa on valkoinen kun katson ikkunasta ulos, siellä on pimeää.

Kävin tänään Kaupungissa tervehtimässä muita.

***********************************************************************************************

Kaikkein piinavin tunne on tyhjyys, silloin ikävä ja tuskallinen viha ja itseinho voisivat olla parempi vaihto ehto kuin se että sisällä on vain ontto harmaa kolo

*********************************************************************************************

Kello on kaks yöllä, ajattelin valvoo kahvin voimalla koko yön jos pystyn, sais sitä unirytmiä jotenkin ees tasattua

**********************************************************************************************

Tiedättekö, on aika vaikea kirjoittaa kirje jollekkin jota todella rakastaa.

Nyt vielä kiitokset niille ketkä ovat jaksaneet joskus käydä blogiani kurkkaamassa. ilmoittelen myöhemmin jos satun aloittamaan uuden blogin tai jos jatkan tämän kirjoittamista.

Kiitos!!!

Memories.

Tiettekö sen tunteen kun miettii jotain menneitä ja tulee sellanen äly haikee olo, niinku että sillee paskoillekki jutuille mitä on tapahtunu nii vaa hymyilee haikeesti eikä jaksa enää ees välittää niistä?

Mä Tossa juur rupesin kelailee kaikkii juttuja mitä mulle on käyny ja milt ne sillo on tuntunu, luin vähä mun vanhoja blogi merkintöjä ja muistin et ne tietyt ajat oli sillo aika karuja.

Ne sai mut kelaa sitä mitä mulla on nyt. Mä aina valitin sitä kun missaan kaiken kivan ja oon vaa yksin sukevalla oman pääni kaa ja et musta tulee mökkihöperö ku joudun kattoo vaa faijan naamaa koko aja.

Nyt mä en oo yksin, en missaa niitä kaikkii kivoja juttuja sillee ja nään ihmisii joka päivä. En kato faijan naamaa tai tuu mökkihöperöks. Nyt mä oon sit tullu taas sellaseen pisteeseen et mä oon saavuttanu jotai elämässäni ja se pistää hymyilee aika paljo. Sillee et ku nyt istuskelen täs ja rakas kattoo telkkaria ja välil irvistelee mulle tyhmästi ja mä pussaan sitä, se saa mut tosi onneliseks ja joka kerta mä tajuun et ehkä mä sit oon ansainnu tän jotenki. Et hei kattokaa, mähä oon iha vitu onnellinen ihminen!

Vaikka koko aja mulla on sellanen fiilis et ku kaikki alkaa taas sujuu niinku kuuluu nii sit taas tulee jotai mukavaa paskaa etee ja kaikki menee päin persettä.

aika ironista mut pelätään pahinta ja toivotaa parasta. Mähä elän hetkes niiku kuuluuki ja tää päivä, nää hetket, saa mut hymyilee!

Kiiitos!

How to write a love note?

Tiedättekö, on aika vaikea kirjoittaa kirje jollekkin jota todella rakastaa.

ihastukselle voi aina kirjoittaa ja kertoa että tykkää hänestä. se on helppoa;

Hei, olen ajatellut sinua paljon viime aikoina :)

Exälle on helppo kirjoittaa ja kertoa mitä mieltä oli vaikka suhteesta hänen kanssaan.

Hei, olit kusipää mutta kiitos muistoista!

Mutta kun yrittää aloittaa rakkauskirjeen kirjoittamisen, tuntuu ettei keksi mitään erikoisempaa kuin ne kliseet että juuri hän tekee sinut onnellisemmaksi kuin kukaan muu. Kuinka paljon toisesta välittää ja kuinka ihana hymy hänellä on ja kuinka hyvännäköinen toinen on.

Mietin pitkään että olisi kiva kirjoittaa omalle rakkaalle jotain mukavaa mutta yleensä jokainen asia mitä sain paperille, kuulosti luettuna tyhmälle eikä niissä tuntunut olevan mitään merkitystä.

Hetken pohdittuani ryttäsin paperin, revin toisen johon kirjoitin että ''oot söpö tuu mun viereen'' ja hän tuli. Sitten kerroin hänelle ääneen sen tärkeimmän asian mitä tahdoin hänen taas tietävän.

Minä rakastan sinua.

Kiitos.

Saturday Morning.

Pardon me for these

My weakness and

the weight of your mornings

your darkest days

Pardon me for these

my weakness and

the rage of your evenings

your worst fears

Istuskelen ikkunan vieressä ja katselen välillä ikkunasta ulos sälekaihtimien välistä. Ikkunasta näkyy Somerolaisen omakotitalo alueen harmoninen maisema. Sää on pilvinen ja viileä. Jossain saattaa pilkahtaa häivähdys sinistä.

Mieli juoksee milloin missäkin aiheessa ja moni asia on jäänyt pyörimään päähän, Lukuja toisten perään kun pohtii papereiden kahinaa ja sitä miten mikäkin asia menee. Kuuntelen musiikkia ja odotan että pian joku tulisi ja laittaisi minut hymyilemään kuten aina.

Hymy on tärkein osa elämääni. Se peittää surun, ilmaisee tunteeni, antaa minun jaksaa elämässä eteenpäin ilman jatkuvaa murehtimista. Vaikka se on tunteen lisäksi vielä maski, Se ei vahingoita ketään vaan auttaa jaksamaan.

Olin eilen ensinmäistä päivää työharjoittelussa koulun kahviossa Voin myöntää että se oli itseasiassa aika kivaa. Kassakone nyt oli alunperinkin jo tuttu mutta kyllä sitä tuli opittua paljon uuttakin. Jalat tuli hemmetin kipeeksi kuuden tunnin seisomisen ja kiireen jälkeen Tiettyihin kellon aikoihin oli niin hirveä ruuhka ettei kerennyt ihmisten kasvoja nähdä kun laittoi niitä numeroita ja hintoja koneeseen. Kerkesi vain katsoa että mitä ne raahas kassalle.

Mutta ei kai tässä enää muuta. ihmeempää. nuo tulivat ja yks tuijottaa, sil on kivat hiukset.

Kiitos.

Smile, your in love!

Katso minua silmiin rakas. näätkö olen onnellinen?

Tässä sitä istutaan rudin kainalossa, hymy huulilla. Jotenkin tunne elämä on nyt kasassa. Ei vain ole enää mitään sotkuja ja kaikki käy niin luonnostaan. Ihana tuntea tämä kaikki niin ettei mikään varjosta taustalla.

Nyt saa vain iloita siitä mitä on saanut ja pitää siitä huolta ja hoivata. Tuntuu rakastuneelta.

Kiitos! ♥

Like a asshole.

Kello on kaks yöllä, ajattelin valvoo kahvin voimalla koko yön jos pystyn, sais sitä unirytmiä jotenkin ees tasattua. Luulin tänään kuuden aikaa kotiin tullessa että tällänenkö se päivä sitten oli, normaali kuin mikä. Ajattelin siis dataa koko loppu illan. Loppu peleissä illasta tuli silti aika omituinen. Ensinnäkin käyttäydyin varsin kusipäisesti ystävääni kohtaan ja nythän se harmittaa. Vaikka minä en siedäkkään kaikkea niin silti hävettää. En ihmettele jos ihminen sattuu olemaan minuun tällä hetkellä varsin kyrpiintynyt.

Sitten minä jatkoin datailua rauhassa ja aloin juttelemaan yhden kaverin kanssa ja kun ne oli tulossa tänne päin niin pyysin tupakille siinä vähän ennen kello 12 yöllä. No nehän tuli ja mie menin tuohon miun risteykseen röökille niiden kanssa ja istahdin autoon. Me sitten lähettiin loimaalle kahville Oonan luokse.. Bensa melkee loppu matkalla. Luulin oikeesti että jouduin jumii sinne. Ei se mitää, join siellä 2 kuppia kahvia ja naureskelin tilannetta.

En tiedä onko mulla jotain vikaa päässä kun en ikinä oikeastaan tressaa tuollasia reissuja että meinaa jäädä jumiin, en panikoi ja jos ollaan lähössä niin sillo lähetää. Kaikki tapahtuu jotenkin vain ajattelematta ja pystyn nauttimaan tilanteesta. Hyviä esimerkkejä ovat perjantai illat jolloin suunnitelmissa on dataa kotona mutta päätyykin sitten dokaamaan kaveriporukalla ja herää aamulla jostain sadan kilometrin päästä eikä edes huoleta. Naurattaa pikemminkin.

On tullut mietittyä välillä sitä omaa käytöstä. Kaipa mie olen todetusti kusipää silloin tällöin mutta sillehän mie tuskin koskaan tuun tekemään mitään, jos ei musta pidetä tälläisenä niin sitten ei. Mie en vaan siedä että minua kritisoidaan. Silloin en oikeastaan mieti enää toisten tunteita. Inhoan kaiken maailman pätemistä ja muuta vastaavaa. Varsinkin kun itse olen vähän sellainen. Pahinta varmaan on että en aina edes kadu sitä jos olen loukannut toista. Minä vain olen ja kuuntelen sitten jos tulee jotain paskaa niskaan ja valitetaan miun käytöksestä. Jos ei kelpaa niin on voi voi. Ihmiset ei muutu.

Kiitos.

ps. Mä melkeen itken tän yhe biisin takii kun tää on nii kaunis, Happoradio - Häävalssi mollissa.