Dear Love.

Tiesin sen jo alussa. Nopeasti voimistuvat tunteet häntä kohtaan.

Tiesin jo heti ensimmäisestä katseesta että hänelle minä sydämeni menettäisin.

Jokainen kosketus, pienikin hipaisu sai jokaisen lihakseni jännittymään.

Kun nauroimme ja kiusoittelimme toisiamme, tunsin suurta iloa.

Mutta mikään ei vetänyt vertoja ensisuudelmallemme.

Silloin pääni sisällä, sielussani oli ilotulitus.

Lensin avaruuteen ja kiersin kuun,

Lauloin säveliä joita ei ole kukaan kuullut.

Maistoin jotain mikä voitti makeimmat hunajat,

täyteläisimmät kakut ja mehukkaimmat hedelmät.

Ja kun viimein palasin liian pienen hetken jälkeen todellisuuteen,

tiesin mihin kuuluin, Hänen luokseen, häntä rakastamaan.

Too much Drama.

Elikkä ollaan rudin kanssa käymässä sukevalla ja sitten isä on tavannut uuden naisen ( taas ) ja täällä on sitten se nainenkin ja sen tytär joka on mun ikäinen ja sitten sen tytön kaveri (joka on jätkä).

No ensinnäkin ne vaikutti ihan mukavilta silleen alkuun mutta draamaa ne osaa järjestää vähän liialti. ensimmäisenä iltana tuli vähän juhlittua ja otettua sitten enemmän juatavaa ja illemmalla kun lähin kokkaileen niin jäätiin tän jätkän kanssa puhumaan sitten ihan mukavia työelämästä sun muusta. Toisella puolella taloa nää naiset sitten keksi että mie säädän siellä jotain..? :DD siitähän vasta haloo sitte synty.

ja nyt sitten tänään ne oli jo lähdössä kotionsa kun luulivat että joku ei tykkää koirista ja myö ollaan rudin kanssa jostain vihasia... :DD

Ihan ihme menoa, sanon minä! Ja mun olisi oikeasti muka pitänyt mennä tilittämään niille että miten asiat on ja siitähän faija skitsahti kun mua ei olis voinut vähempää kiinnostaa.

Ei muuta tänää :D

Kiitos.

B-day Plesure.

Nyt on sitten 18 v synttärit aikalailla koettu. Lahjoiksi tuli saatua oma läppäri, villasukat, viinipullo, rahaa, Ihana huivi ja suklaata, Lakanoita ja pyyhkeitä sekä rööki :D

Juotua tuli vasta nytten synttäreitä seuraavana perjantaina ja kyllä tuli sitten pikkusen sekasinkin oltua. .. sen verran että tuli vähä rapulaki :DD

Ei tänään varmaan muuta sanottavaa tuu mielee. Hyvin menee!

Kiitos!

Time machine.

Totesin tässä jo jonkun aikaa sitten että tuskin tän blogin kirjoittamatta jättämisestä tulee paskaakaan, aina välillä täytyy päästä jakaa ajatuksiaan edes vähäsen vaikka niissä ei olisikaan sen ihmeellisempiä asioita tai syvällistä merkitystä. Joskus vaan iskee hirveä inspiraatio ja vaativa tarve purkaa itseään kirjoittamalla.

Tässä on nyt mennyt aika pirun hyvin, oon asunut omillani jo pitkän aikaa eikä mulla oo mitää hätää, kulta kainalossa ja onni taskussa.

On sitä silti tullu mietittyy kaiken näköistä kuten menneisyyttä. Just niinku et mitä ois voinu tehä toisin ja just kaikkia mokia ja mihin ne on johtanu, et oisinko mä tässä jos oisin osannu tehä oikein.

Totesin siinä sitten jonkun aikaa surettuani että mähän oon oppinu niistä mokista iha perkeleesti eikä mulla oo mitää hätää. Ei mun menneisyyden haamut kummittele mulle kauheesti. Ne on ennemminki ohjannu mut siihen mitä mul on nyt ja oon onnellinen siitä.

Mulla tuntuu olevan jo hirveesti kaikkee takana mut ei se vaa välil tunnu siltä et mulla ois jotai kokemusta jostai. Musta tuntuu ennemminki et oon vaa se sama typerä itteni ku oon aina ollu ja tuun luultavasti mokailee viel pirun mones jutus.

Mut kai se elämä sit vaan on sitä, mokailua ja virheistään oppimista. Toivotaa että karma on suopea ja antaa mulle sit paskoist jutuista aina jotai takas (:

Kiitos.

the end.

Nyt oon silleen miettiny tän blogin kohtaloo että kun mulla ei oo oikeestaan lähestulkoonkaan niin paljon avautumista ihmisille että mun tarviis enää avautuu tänne nii en tiiä mutta voisin vaan alkaa kirjoittaa jostain ihan muusta tai luoda uuden vaan blogin tai jotain ja jättää vaan kirjoittamasta.

Mulla on kaikki hyvin ja yleensä silloin mulla ei oo mitään inspiraatiota rupee kirjottelee mitää kauhee syvällisiä juttuja, mitkä ehkä nyt onki ollu tän blogin idea lähinnä. Tästä blogista lähinnä tuli vaa sellanen stoori siitä miten selviydytään pois yksinäisyydestä ja kuinka asioilla on tapana sutviutua ihan itestään.

Mulla on lähinnä nyt vaan tulevaisuus suunnitteilla ja kaikkee luotavaa. Eilen esimerkiks sain yhtäkkiä hirveen innostuksen ja aloin miettiin kaikkee ja sain valtavasti ideoita siitä mitä pitäis vaikka tuunata. Kämpän sisustus esimerkiksi tuli suunniteltua ja toteutuskin on nyt jo alkanut omalla tavallaan, eli laitoin vähä rahaa jemmaan! :D

Ajattelin vaan ruveta sitten kirjottaa jotain erilaista ja pirteempää jossain vaiheessa.

ja kun mulla on nyt sitten viimenen postaus tähän blogiin menossa niin enköhän mä sitten kerää tähän loppuun joitain kokoelmia näistä menneistä blogi merkinnöistäni..

Taas menee hämäräks.. Tälläsii juttuja mäki kelaan ajankuluks ku ei oo muutakaa seuraa ku oma pää.

Aika karua.

************************************************************************************************

Maa on valkoinen kun katson ikkunasta ulos, siellä on pimeää.

Kävin tänään Kaupungissa tervehtimässä muita.

***********************************************************************************************

Kaikkein piinavin tunne on tyhjyys, silloin ikävä ja tuskallinen viha ja itseinho voisivat olla parempi vaihto ehto kuin se että sisällä on vain ontto harmaa kolo

*********************************************************************************************

Kello on kaks yöllä, ajattelin valvoo kahvin voimalla koko yön jos pystyn, sais sitä unirytmiä jotenkin ees tasattua

**********************************************************************************************

Tiedättekö, on aika vaikea kirjoittaa kirje jollekkin jota todella rakastaa.

Nyt vielä kiitokset niille ketkä ovat jaksaneet joskus käydä blogiani kurkkaamassa. ilmoittelen myöhemmin jos satun aloittamaan uuden blogin tai jos jatkan tämän kirjoittamista.

Kiitos!!!

Memories.

Tiettekö sen tunteen kun miettii jotain menneitä ja tulee sellanen äly haikee olo, niinku että sillee paskoillekki jutuille mitä on tapahtunu nii vaa hymyilee haikeesti eikä jaksa enää ees välittää niistä?

Mä Tossa juur rupesin kelailee kaikkii juttuja mitä mulle on käyny ja milt ne sillo on tuntunu, luin vähä mun vanhoja blogi merkintöjä ja muistin et ne tietyt ajat oli sillo aika karuja.

Ne sai mut kelaa sitä mitä mulla on nyt. Mä aina valitin sitä kun missaan kaiken kivan ja oon vaa yksin sukevalla oman pääni kaa ja et musta tulee mökkihöperö ku joudun kattoo vaa faijan naamaa koko aja.

Nyt mä en oo yksin, en missaa niitä kaikkii kivoja juttuja sillee ja nään ihmisii joka päivä. En kato faijan naamaa tai tuu mökkihöperöks. Nyt mä oon sit tullu taas sellaseen pisteeseen et mä oon saavuttanu jotai elämässäni ja se pistää hymyilee aika paljo. Sillee et ku nyt istuskelen täs ja rakas kattoo telkkaria ja välil irvistelee mulle tyhmästi ja mä pussaan sitä, se saa mut tosi onneliseks ja joka kerta mä tajuun et ehkä mä sit oon ansainnu tän jotenki. Et hei kattokaa, mähä oon iha vitu onnellinen ihminen!

Vaikka koko aja mulla on sellanen fiilis et ku kaikki alkaa taas sujuu niinku kuuluu nii sit taas tulee jotai mukavaa paskaa etee ja kaikki menee päin persettä.

aika ironista mut pelätään pahinta ja toivotaa parasta. Mähä elän hetkes niiku kuuluuki ja tää päivä, nää hetket, saa mut hymyilee!

Kiiitos!

How to write a love note?

Tiedättekö, on aika vaikea kirjoittaa kirje jollekkin jota todella rakastaa.

ihastukselle voi aina kirjoittaa ja kertoa että tykkää hänestä. se on helppoa;

Hei, olen ajatellut sinua paljon viime aikoina :)

Exälle on helppo kirjoittaa ja kertoa mitä mieltä oli vaikka suhteesta hänen kanssaan.

Hei, olit kusipää mutta kiitos muistoista!

Mutta kun yrittää aloittaa rakkauskirjeen kirjoittamisen, tuntuu ettei keksi mitään erikoisempaa kuin ne kliseet että juuri hän tekee sinut onnellisemmaksi kuin kukaan muu. Kuinka paljon toisesta välittää ja kuinka ihana hymy hänellä on ja kuinka hyvännäköinen toinen on.

Mietin pitkään että olisi kiva kirjoittaa omalle rakkaalle jotain mukavaa mutta yleensä jokainen asia mitä sain paperille, kuulosti luettuna tyhmälle eikä niissä tuntunut olevan mitään merkitystä.

Hetken pohdittuani ryttäsin paperin, revin toisen johon kirjoitin että ''oot söpö tuu mun viereen'' ja hän tuli. Sitten kerroin hänelle ääneen sen tärkeimmän asian mitä tahdoin hänen taas tietävän.

Minä rakastan sinua.

Kiitos.