Butterfly.

Kulje samaa matkaa
ei ole hävittävää.

Kerro kaikki
Janoan tietoa

Kerro minusta
Tahdon tuntea

Mitä näät nyt?
Mitä kuulet?

Kerro, janoan tietoa
Jumalten salaisuuksia

Tahdon nauttia,
Tahdon kokea!

Anna minun näyttää
Koe se kanssani

Juokse sinne
minä minäkin

Unohda varovaisuun
En ole sitä

Unohda kiertely
Minä olen suora

Unohda heikkous
En ole lasia

Minä olen ennakkoluuloton
Tahdon palaa elämää
Tuletko mukaan?

-minä

where are u mom?

Eilinen on enää muisto jota jään kaipaamaan.
Tähtieni tuike on hiipunut ikävän kasvaessa.

Olet kaukana, Tavoittamattomissa
mutta silti niin lähellä sydämessäni.

Äiti miksi jätit tyttösi kovan maailman armoille?
Äiti mikset ollut täällä edes silloin kun olin onnellinen?

-Minä

***

Löysin tänään vanhan ja hajanaisen päiväkirjan jonka sain vuonna 2003 oikealta äidiltäni syntymäpäivälahjaksi. Täytin silloin kymmenen ja Taru tuli käymään minun luonani. Siitä päivästä on jäänyt paljon muistoja. Kyyneleet joita en uskonut enää tulevan, kihosivat silmiin muistuttaen ikävästä jota tunnen ihmistä kohtaan jota en tunne ja jota en nää.

Satu Alexandra Saarinen-Mustonen, Äidin omalle rakkaalle tyttärelle. ♥; Äiti

Ajattelin jo vuosia sitten että ei tämä ole niin vakavaa kun minulla on kuitenkin Heidi äitinä, ei biologinen mutta äiti kuitenkin kun on kerran minut pennusta asti kasvattanut. En enää itkenyt ikävää Tarua kohtaan kun aloin kasvaa. Pienenä sitä tapahtui usein. Kyllä sitä joskus aina itketti kamalasti kun sain Tarulta kirjeen tai puhelun.

Nyt sitä taas muistellaan sitä päivää kahdeksan vuotta sitten kun viimeksi sen henkilön on tavannut. Ainoa päivä elämässäni kun oikeat vanhempani ovat olleet samassa huoneessa minun kanssani. Miten vuodet voivatkaan mennä niin nopeasti? Tuntuu kuin siitä olisi vasta hetki.

Aika kultaa muistot.

Kiitos.

Poems again.

Seiso alasti mielipiteen edessä
tapa ennakkoluulot
luota minuun

Olen tässä en katoa, en liiku vaikka kuljenkin
Puhdista haavasi ja jatka matkaa.

Istutko sinä pimeydessä yksin jos sinulla ei ole mitään murehdittavaa
Kuiskailetko helliä vihamiestesi korviin.

Annatko itsesi, annatko mielesi minulle jos käyttäisin niitä väärin
Luotatko sokeasti vai itseesi. Minne sydämesi sinut johtaa

Matka hiekkatiellä on naarmuinen ja verinen
Jos et nouse jäät paikallesi.

elätkö kuollaksesi vai kuolisitko jotta voisit elää miten tahdot
Anna elämän olla, mitä sillä tekee jos ei ole mitään tavoitettavaa

Ota kädestä kiinni ja pidä lujaa, nyt juostaan.
Etsi vastauksia minun kanssani, minä autan.
laita silmät kiinni. minä ohjaan sinua

Me kuljemme sitä hiekkaista tietä. nyt et kaadu kuoppiin.
Minä katson että maa on tukevasti jalkojesi alla

Minä autan itseäni, älä kumarra sitä
Minä autan sinua, älä kiitä siitä.
Minä kärsin sinun kanssasi jos tahdot niin
Mieluiten jättäisin väliin.

Velvollisuus se ei ole, ennemminkin mielihalu kuten sinäkin.
Jatketaanko matkaa vai jäädäänkö vielä hetkeksi tähän katselemaan maisemaa?

-minä

Think, think, think.

Täällä metrossa maailman
lauluja kirjoitan
lauluja siitä mitä mä nään
ja mitä tunnen sisällä pään
ja missä kuljin milloinkin
mietin nyt,
silloinkin
mietin kenelle lauluni teen
missä oon,
minne meen

-Eppu Normaali- vuonna 85'

Millään muulla tavalla mä en juur nyt kuvailla tunteita pääni sisällä.

why am i all of a sudden just really fucking sad?

Tears tears drop drop again and again.

Tuntuu kuin pää räjähtäisi. kaikki näyttää liiankin sumealta vetisten silmien läpi enkä edes tiedä mikä saa minut tällä tavalla surun ja vihan sekaisiin tunteisiin. En tiedä mitä tai ketä vihaan ja mikä saa minun silmäni vuotamaan.

Tahdon vain saada sen loppumaan mutta huokaukset ovat katkonaisia ja syviä ja niinkutus jatkuu koko ajan tiuhempaan. Menen pihalle vähän väliä ettei kukaan näkisi minua tälläisenä. Se ei tunnu oikealta. En tahdo puhua ääneen. pelkään että ääneni sortuu. En tahdo nyt nähdä ketään.

Tiedän että aamulla taas olen iloinen ja hymyilen eikä ulkopuolinen edes tiedä että minä voisin olla joskus surullinen. Ei se edes haittaa. parempi niin.

Tarvitsin tilaa päähäni, tarvitsin aikaa. tarvitsin vapauden. Sain ne. Mielen rauha on silti vielä tavoittamatta. Tarvitsee kasata miljoona palainen palapeli ilman käsiä, oman päänsä sisällä jotta näkisi oikean kuvan itsestään.

Mistä tämä johtuu? Vitustako minä sen tiiän?!

Tuli vain yhtäkkiä kotiin lähtiessä sellainen olo että nyt tarvitsen tukea ja haleja. Tarvitsin niitä kuollakseni. Minulla oli rakas ihminen vierelläni koko ajan ja kysyinkin saanko hänet viereeni makoilemaan. Oli hän siinä ainakin 4 minuuttia... Siitä se sitten lähti . Se mitä odotin häneltä, tukea ja rakkautta ystävänä. sainko sitä? Ei en saanut kuin hetken jossa huomio ei todellakaan keskittynyt minuun. Nyt kun minulla on paha olo, kysytään; miks sä olit niin vaisu autossa?

Sittenhän se kiinnosti kun ei enää voinut auttaa mitenkään.

Kiitos.

ps. Mah head is gonna blow!

Teardrops.

Baby, have you seen, there is a snake in our paradise
A serpent that's wriggling between us
and freezing our feelings to ice

And with each drop of blood we bleed because of this
something so precious dies and it feels it really is...

Killing Me Killing You
Killing all we have
As our loves wither away

Burning Me Burning You
Burning us to ash
Drowning us in a sea of flames

Darling, do you feel, there is a storm coming our way
The burning light between us is already starting to fade

The fire in our hearts is smothered by the rain
And the crimson flame of passion turns into something grey

And with each drop of blood our shattered hearts ever bleed
something so precious dies and is lost eternally


Each teardrop from your eyes
Makes something inside me die
Each of these days that draws us apart
Takes a piece from my
Takes a piece from my heart


sorry..

Feeling sad right now.

Morning comes slow today
Memories push through from yesterday
Where will I be tomorrow
What do I have to show

olen pahoillani, minuunkin sattuu. itken sinun tuskasi takia, omanikin. koita ymmärtää minua sillä muuta en uskalla pyytää.