angry

Nyt vain ottaa nuppiin ihan älyttömästi! ai että miksi? vitustako minä sen tiedän, kuhan vaan ärsyttää!

Road of my life.

Mietin tänään elämää ja sitä mitä se minulle merkitsee. Joskus se ei merkinnyt mitään mutta aika on näyttänyt että ei se on sen arvoista käydä kaikki kärsimys läpi ja odottaa.

Tajusin jo aikaa sitten kuinka paljon elämällä on minulle vielä annettavaa ja kuinka joskus syvätkin haavat arpeutuvat, Vaikka niistä jää jälkiä niin ne eivät enää satu niin paljon.

Tiedän että minä olen sen arvoinen, tarkoitettu elämään vielä. En ole valmis enää lähtemään enkä nää kuolemassa mitään helpotusta. Sillä ei ole minulle enää mitään annettavaa niinkuin elämällä. jokaisen mutkan takana on risteys jossa saan päättää otanko helpon vai vaikean tien. Tilanteesta riippuen olen valinnut sen mikä johtaa minut perille.

Päätin ottaa sen pidemmän silloin aikanaan ja matkalla on niin paljon nähtävää ja minun ei ole mikään kiire päästä perille taivaan porteille, kavuta portaita pilvilinnoille.

Olen onnellinen siitä mitä olen nyt saavuttanut vaikka löydän vielä suruja ja asioita jotka saavat minut tuntemaan elämän tien terävät kivet jalkapohjissani. Minä saan vielä paljon enemmän jos oikein yritän.

Vaikka on kovin vaikeaa löytää välillä voimia kaikkeen mitä minulta vaaditaan niin koitan parhaani vaikka se ei aina riitä. Voimani ovat vielä rajoitteiset ja minun on pakko välillä pysähtyä huutamaan tuskaani maailmalle. Toivoen jonkun kuulevan huutoni kuin laupias samarialainen silloin kuin papit olivat kulkeneet ohitseni.

En enää mieti kuolemaa ratkaisuna enkä vaihtoehtona, mietin sitä viholisena ja pakkona jota pitää juosta karkuun niin pitkää kuin voimat riittävät.

Tiedän ettei ole vielä minun aikani sillä minun pitää vielä saada nauraa, rakastaa, nähdä omat lapseni, pitää huolta, auttaa ja kokea elämää, nähdä maailmaa.

Olen vahva, vahvempi kuin aijemmin ja vaikka se ei vielä riitä lähellekkään niin olen ylpeä itsestäni. Vaikka minua pyydetään muuttamaan asioita itsessäni, tavoissani niin toivoisin ihmisten ymmärtävän että se on minulle kamalan vaikeaa vielä. Voimani eivät vielä riitä sellaiseen työhön. Voimani eivät riitä kaikkeen samaan aikaan.

Se että saan tehtyä normaali asoita kuten siivoamaan ja hymyilemään ja pitämään huolta itsestäni edes jonkun verran, syö jo kaikki omat voimani. On kamalaa kuunnella pyyntöjä muuttumaan tietäen ettei pysty täyttämään sitä pyyntöä niin helposti. helpommin sanottu kuin tehty.

Paha olo on minulle vain sen merkki että olen yrittänyt olla liian vahva liian pitkän aikaa. Hymyillyt liikaa ja koittanut täyttää vaaditut asiat.

Tuntuu aina välillä kuin minulta vaadittaisiin täydellisyyttä joka asiassa vaikka se ei ole niin ja kun minulla ei yksin kertaisesti riitä voimat siihen niin tuntuu että olen epäonnistunut.

Se pieni onnistumisen tunne kun joku kehuu tai kiittää, niin antaa aina enemmän voimia yrittämään paremmin.

Ainahan voi yrittää ja epäonnistua, seuraavalla kertaa se on helpompaa (:

Kiitos.

Losing My Fucking Mind.

'Cause I'm losing my sight, losing my mind

Wish somebosy would tell me I'm fine..

Better Day.

vahvana, uutena jaksan nousta, eilisen murheet ovat antaneet voimaa jaksaa paremmin.

Outoa miten yksi paska päivä antaa niin paljon voimaa. Kun eilen tuntui että kaikki oli huonosti enkä enää jaksaisi tehdä mitään elämälläni, kuin minut olisi hylätty, niin se kaiken paskan mielen pois purkaminen antoi energiaa. helpotusta siitä että kaikki asiat on nyt taas käyty läpi ja nyt mieli on kirkkaampi kuin ennen.

Tänään olen saanut paljon aikaan. Jaksoin siivota huoneeni ( mikä tapahtuu voimieni mukaan kerran kuukaudessa :D), pesin pyykkiä, kävin kirjastossa lainaamassa kirjoja ajan vietteeksi ja jopa jaksan hymyillä. Energiaa riittäisi melkein jopa ulkohommiinkin.

Saatat ajatella että olen vain laiska kun pidän näitä asioita ihmeellisinä. Minulta ne ovat paljon. Se mitä ajatuksissani kulkee vaikuttaa paljon siihen mitä saan aikaan. Jos mieltäni painaa joku tai tuntuu paskalta, on älyttömän vaikeaa saada aloitettua mitään. En tiedä mikä siinä on.

Olen ylpeä itsestäni kun saan jotain järkevää aikaan sillä joskus pelkkä sängystä nouseminen tarvitsi voimia liikaa. Se miten paljon olen parantanut tässä parin vuoden aikana on minulle hymyilemisen aihe.

Mielialani ailahtelee liikaa. Tuntuu kuin jokainen hetki olisi erilainen eikä kuuluisi edellisen hetken perään. Olen välillä eksynyt ja hukassa, en jaksa muuta kuin nukkua ja vaikka kuinka nukkuisin niin se ei tuo minulle tarvitsemaani energiaa. Toisena hetkenä tuntuu kuin ei tarvitsi nukkua koskaan, että mikään ei ole vialla vaan voisin huutaa maailmalle kuinka paljon rakastan sitä.

Toivot että niitä päiviä olisi enemmän, parempia päiviä.

Kiitos.

My life is like a wheelchair.

yksin. ei ketään antamassa yhtä pientä halia joka auttaisi jaksamaan tämänkin päivän loppuun. Kauniit sanat eivät tunnu tänään niin ihmeellisiltä eikä mielessä vello mikään muu kuin ongelmat ja ahdistus.

Mietin; minulla on paljon, miksi tunnen näin? Minä olen onnellinen, miksen hymyile? Minä olen surullinen, Miksen itke?

Seison keskellä sumua, yksin taas. En ole löytänyt polkua takaisin kotiin vieläkään. siitä on niin pitkä aika kun sen hukkasin. yli vuosi, yli vuoden olen harhaillut pimeässä seuranani vain tunteet.

Pieninä hetkinä, liian lyhyinä hetkinä olen päässyt karkuun sumua, nöhnyt valon hetkellisesti. Sitten olen menettänyt sen ja joka kerta olen kaivannut sitä valoa aina vain enemmän.

Koitin tänään niin kovasti piristyä, koittaa hymyillä ja saada jotain aikaan. En pystynyt.

En voinut tänään oikein puhua kenellekkään, en saanut tilaisuutta ja vaikka olisinkin saanut en olisi saanut sanottua niitä, joten päätin kirjoittaa. Tänne kirjoittaminen on ainoa tapa jolla voin kuvailla tunteitani tarkemmin. ainoa tapa jolla saan tunteeni muodostumaan sanoiksi oikealla tavalla.

Niin ettei kieleni vääristä niitä ja ettei ääneni langeta niille väärää painoa.

Oloni on kuin rammalla lapsella jota ei otettu mukaan leikkiin.

Tahto päästä liikkumaan on voimakas mutta se ei mene niin. Jokin estää...

Taas sain sanottua sen mitä tahdoin, en tehtyä sitä mitä tahdoin.

Kiitos.

ima stupido today.

Olen yksin, edes aurinko ei paista ilokseni vaan jää piiloon pilvien taa..

Koko päivä on ollut jotenkin ääliö. Mikään ei tunnu järkevältä ja kaikki mitä saan aikaan on älyvapaata. En saa suustani ulos mitään normaalia, vain sammakoita ja pieniä tyhmiä lauseita.

suurin piirtein koko päivän olen istunut yksin kotona. aamu päivästä ajettiin takaisin leirintä alueelta. Tietysti voisin soittaa jollekkin mutta kun yritän niin tuntuu että ketään ei oikeastaan kiinnostaisi tai että on jotain parempaahin/ hauskempaakin tekemistä kuin jutella mulle.

Harmittaa hiukan ettei pääse mukaan kaikkeen siihen hauskan mitä muut tekevät kun ei pääse liikkumaan täältä mihinkään ( koska satu vähän tuhlaili ), mikä on ihan oma syyni..

Siksi tuntuukin koko ajan ihan vajaalta kun ei saa tehtyä mitään oikein.

Jopa kissa on vihannut minua tänään. Heti kun tulin kotiin niin se on vain purrut ja raatinut minua. Ja aina kun olen työntänyt sen pois se hyökkää uudelleen kimppuun. Tällä hetkellä se onneksi päätti ottaa päikkärit.

Ei ole huvittanut edes syödä. en ole koko päivänä suuhuni pistänyt mitään muutakuin kaksi kupillista kahvia ( ottaen huomioon että heräsin about 7.00 ja kello on nyt jotain neljä päivällä) .

Ei oikein kehtais lähteä uloskaan. Kaikkein helpoimmalta tuntuu vain olla sisällä koneella ja kirjotella toisille jotain aivan älyvapaata ja olla huoamaamaton. silloin tällöin saatan uskaltaa soittaa Roopelle (poikaystävä) mutta sitten se menee siihen että minä en pysty keskittymään mihinkään enkä keksi mitään sanottavaa ja kun kysytään että kaikki on ok ja sillai niin en keksi silloinkaan mitään sanottavaa ja vastaan tottakai että joo kaikki on okei...

olen ääliö

kiitooos.

someone special

täällä sitä istutaan puolangan leirintä alueella.. lähettii iskän kanssa sellaselle extempore reissulle ja päädyttii tälläsee pikku kylää. Ylättävää miten näinkin pienestä paikasta iskä keksii ihmisiä joiden mukaan lähteä juomaan ja vielä yllättävämpää on se että täällä on tähän aikaan ( 23.13) vielä joku paikka auki :'D

Mulle itelle kelpaa että saan olla koneella yksin ilman sen sekoiluja, se osaa ottaa päähän aika useinkin. Viime aikoina se on ollu ihan vitun ääliö. ekaks se haukku mut pystyy ja viskas pihalle ja sitten ku olin vähän tuhlaillut omia rahojani niin se epäilee että vedän aineita... Way to go dad -.-'

seuraavana maanantaina alkaa työt ja sillai. saa taas vähä lisää rahaa tuhlattavaks.

Tässä viimeaikoina oon vaan toivonu ihan helvetisti että pääsen tampereelle opiskelemaan! en yksin kertaisesti jaksais millään tavalla enää asua kotona tai varsinkaan täällä..

mulla ei nyt ole paljon mitään kerrottavaa kun fiilikset on ihan normaalit joten en voi valittaa paskaa oloani teille :P kesä tekee mut jotenkin aivan eri ihmiseks. maybe sitten taas talvella.. tai jos sattuu olee muuten huono sää :'D

Kiitos.