tiistai 30. elokuuta 2011

Like a asshole.


Kello on kaks yöllä, ajattelin valvoo kahvin voimalla koko yön jos pystyn, sais sitä unirytmiä jotenkin ees tasattua. Luulin tänään kuuden aikaa kotiin tullessa että tällänenkö se päivä sitten oli, normaali kuin mikä. Ajattelin siis dataa koko loppu illan. Loppu peleissä illasta tuli silti aika omituinen. Ensinnäkin käyttäydyin varsin kusipäisesti ystävääni kohtaan ja nythän se harmittaa. Vaikka minä en siedäkkään kaikkea niin silti hävettää. En ihmettele jos ihminen sattuu olemaan minuun tällä hetkellä varsin kyrpiintynyt.

Sitten minä jatkoin datailua rauhassa ja aloin juttelemaan yhden kaverin kanssa ja kun ne oli tulossa tänne päin niin pyysin tupakille siinä vähän ennen kello 12 yöllä. No nehän tuli ja mie menin tuohon miun risteykseen röökille niiden kanssa ja istahdin autoon. Me sitten lähettiin loimaalle kahville Oonan luokse.. Bensa melkee loppu matkalla. Luulin oikeesti että jouduin jumii sinne. Ei se mitää, join siellä 2 kuppia kahvia ja naureskelin tilannetta.

En tiedä onko mulla jotain vikaa päässä kun en ikinä oikeastaan tressaa tuollasia reissuja että meinaa jäädä jumiin, en panikoi ja jos ollaan lähössä niin sillo lähetää. Kaikki tapahtuu jotenkin vain ajattelematta ja pystyn nauttimaan tilanteesta. Hyviä esimerkkejä ovat perjantai illat jolloin suunnitelmissa on dataa kotona mutta päätyykin sitten dokaamaan kaveriporukalla ja herää aamulla jostain sadan kilometrin päästä eikä edes huoleta. Naurattaa pikemminkin.

On tullut mietittyä välillä sitä omaa käytöstä. Kaipa mie olen todetusti kusipää silloin tällöin mutta sillehän mie tuskin koskaan tuun tekemään mitään, jos ei musta pidetä tälläisenä niin sitten ei. Mie en vaan siedä että minua kritisoidaan. Silloin en oikeastaan mieti enää toisten tunteita. Inhoan kaiken maailman pätemistä ja muuta vastaavaa. Varsinkin kun itse olen vähän sellainen. Pahinta varmaan on että en aina edes kadu sitä jos olen loukannut toista. Minä vain olen ja kuuntelen sitten jos tulee jotain paskaa niskaan ja valitetaan miun käytöksestä. Jos ei kelpaa niin on voi voi. Ihmiset ei muutu.

Kiitos.

ps. Mä melkeen itken tän yhe biisin takii kun tää on nii kaunis, Happoradio - Häävalssi mollissa.

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Thinking about u.


On se ilta hiljainen, Istuskelen koneella eikä taaskaan nukuta lähestulkoon ollenkaan. kello on viis yli yks. Jostain syystä päässäni pyörii joku ihminen koko ajan. Mulla on varmaa riittäny hymyä ihan vaikka muille jakaa kun on jutellut sen kanssa.

Tossa viime yönä/iltana tuli juteltua kamalasti. Oikeastaan se loppupeleissä meni siihe että naurettii kaikelle iha vitu tyhmälle maha kippurassa vaikka olisi pitäny nukkua. Mua ei oo pitkii aikoihin naurattanu niin paljon kuin viime aikoina. Ei oikeastaan satu olemaan ns '' pahoja hetkiä'' ollenkaan. Vaikka niitä kerkeskin tohon yhteen väliin mahtua iha urakalla.

Tuli kerrattua myös että mitä toinen on ajatellut sillon ku ollaan tavattu ekaa kertaa ja sellaista. Sulosinta siinä varmaan on että toinen oli juur heränny kun mä sen ekaa kertaa tapasin... :D Sellanen sulonen pörröpää jonka sanoista ei meinannu saada mitään selvää. Ehkä paremmin sitten kun myöhemmin tavattiin.

On aina kauheen kiva kuulla mitä toinen on miettinyt joskus tapahtuneesta ja itsestään silloin kun on ekan kerran tavannut, et millaisena ihmisenä toista on pitäny (:

Mulla on nyt muutenkin pitkästä aikaa ollu kauheen luava olo :D tullu kirjoitettua monta ihan semi hyvääkin runoa ja piirrettyy iha siistejäki otoksia. Niinkuin yleensäkkin, kaikki inspiraatio on lähtöisin tunteista ja kun ne on voimakkaita tulee hienompaa jälkeä. Perus menolla ei tunnu saavan aikaan mitään kehittävää.

Tänään ei oo oikee menny mikään muu musiikki ku poets of the fall. Kaikkee herkkää ja kaunista vaan :D ei oikeen tänään uppoo mikää muu kun on muutenkin nii hymyileväisellä ja unelmoivalla fiiliksellä. Huomenna pitäis muka mennä kouluunkin mutta on sitä ennenkin menty kouluu vähemmillä yö unilla. Sieltä saa kahvia, se riittänee miulle :D

Jostain nyt syvältä sitten kumpusi hirveä halu kertoa koko maailmalle kuinka hyvällä päällä minä olen! Olen yksin kotona ja kaikki muut nukkuvat ja minä vain istun koneella hymy persiissä :D Oikeastaan mikään ei tällä hetkellä saa minua huonolle tuulelle, sanoi kuka tahansa mitä tahansa ja sitä paitsi nukkuminen kuulostaa paskemmalta vaihto ehdolta kuin jutella sen yhden ihanan ihmisen kanssa (:

Mitä muuta tähän iltaan tarvitaankaan kuin tietokone, hyvää musiikkia ja ihana ihminen kenelle jutella?

Kiitos!

Beautiful ones.

Cos when you're sleeping right next to me,
I know you're the one.
So when I hear you calling my name
Yeah, I know you're the one.
I guess that's why it's raining diamonds,
Sweet happiness in tears



-Poets Of The Fall - Diamonds for tears

What a beautiful dream life is.


Katselimme toisiamme silmiin ja hymyilimme, Olimme siinä emmekä sanoneet sanaakaan. Ei tarvinnut. Tiesimme mitä toinen ajattelee.

Nyt on mukava viikonloppu takana. Olin somerolla ja tuli sitä lauantaina käytyy LetkuRockissakin. Kerkesin myös nauramaan niin paljon että vedet tuli silmistä enkä edes mainitse kuinka monta kuppia sitä kahvia tuli juotua. Hauskaa kuitenkin oli!

Elämä on maistunut kyllä aika lailla vaaleanpunaiselle. Uudet tuulet ovat alkaneet puhaltaa ja ovat saaneet minut hymyilemään oikein urakalla. Vaikka pää onkin vielä erittäin sekaisin niin ei sille asialle oikein voi mitään muuta kuin että aika näyttää miten ne saadaan selvitettyä. Minulla on niin paljon mietittävää muutenkin.

Torstaina ois sitten muutto minkiölle omaan kämppään ja siitähän sitten sitä ajateltavaa onkin kehkeytynyt. Raha asioita lähinnä mutta eivätköhän nekin selviä. Väsymystä on havaittavissa mutta eiköhän se siitä piristy.

Huomenna pääsee taas Rudin viekkuun nukkumaan. Ihana ihminen. Jos nyt jotain hänestä mainitsen niin sen että siinä on ihminen joka saa minut hymyilemään ja nauramaan oikein urakalla.

Kyllä, olen onnellinen, vaikka kuinka onnellinen.

Kiitos! <3

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Butterfly.

Kulje samaa matkaa
ei ole hävittävää.

Kerro kaikki
Janoan tietoa

Kerro minusta
Tahdon tuntea

Mitä näät nyt?
Mitä kuulet?

Kerro, janoan tietoa
Jumalten salaisuuksia

Tahdon nauttia,
Tahdon kokea!

Anna minun näyttää
Koe se kanssani

Juokse sinne
minä minäkin

Unohda varovaisuun
En ole sitä

Unohda kiertely
Minä olen suora

Unohda heikkous
En ole lasia

Minä olen ennakkoluuloton
Tahdon palaa elämää
Tuletko mukaan?

-minä

where are u mom?

Eilinen on enää muisto jota jään kaipaamaan.
Tähtieni tuike on hiipunut ikävän kasvaessa.

Olet kaukana, Tavoittamattomissa
mutta silti niin lähellä sydämessäni.

Äiti miksi jätit tyttösi kovan maailman armoille?
Äiti mikset ollut täällä edes silloin kun olin onnellinen?

-Minä

***

Löysin tänään vanhan ja hajanaisen päiväkirjan jonka sain vuonna 2003 oikealta äidiltäni syntymäpäivälahjaksi. Täytin silloin kymmenen ja Taru tuli käymään minun luonani. Siitä päivästä on jäänyt paljon muistoja. Kyyneleet joita en uskonut enää tulevan, kihosivat silmiin muistuttaen ikävästä jota tunnen ihmistä kohtaan jota en tunne ja jota en nää.

Satu Alexandra Saarinen-Mustonen, Äidin omalle rakkaalle tyttärelle.; Äiti

Ajattelin jo vuosia sitten että ei tämä ole niin vakavaa kun minulla on kuitenkin Heidi äitinä, ei biologinen mutta äiti kuitenkin kun on kerran minut pennusta asti kasvattanut. En enää itkenyt ikävää Tarua kohtaan kun aloin kasvaa. Pienenä sitä tapahtui usein. Kyllä sitä joskus aina itketti kamalasti kun sain Tarulta kirjeen tai puhelun.

Nyt sitä taas muistellaan sitä päivää kahdeksan vuotta sitten kun viimeksi sen henkilön on tavannut. Ainoa päivä elämässäni kun oikeat vanhempani ovat olleet samassa huoneessa minun kanssani. Miten vuodet voivatkaan mennä niin nopeasti? Tuntuu kuin siitä olisi vasta hetki.

Aika kultaa muistot.

Kiitos.

lauantai 20. elokuuta 2011

Poems again.


Seiso alasti mielipiteen edessä
tapa ennakkoluulot
luota minuun

Olen tässä en katoa, en liiku vaikka kuljenkin
Puhdista haavasi ja jatka matkaa.

Istutko sinä pimeydessä yksin jos sinulla ei ole mitään murehdittavaa
Kuiskailetko helliä vihamiestesi korviin.

Annatko itsesi, annatko mielesi minulle jos käyttäisin niitä väärin
Luotatko sokeasti vai itseesi. Minne sydämesi sinut johtaa

Matka hiekkatiellä on naarmuinen ja verinen
Jos et nouse jäät paikallesi.

elätkö kuollaksesi vai kuolisitko jotta voisit elää miten tahdot
Anna elämän olla, mitä sillä tekee jos ei ole mitään tavoitettavaa

Ota kädestä kiinni ja pidä lujaa, nyt juostaan.
Etsi vastauksia minun kanssani, minä autan.
laita silmät kiinni. minä ohjaan sinua

Me kuljemme sitä hiekkaista tietä. nyt et kaadu kuoppiin.
Minä katson että maa on tukevasti jalkojesi alla

Minä autan itseäni, älä kumarra sitä
Minä autan sinua, älä kiitä siitä.
Minä kärsin sinun kanssasi jos tahdot niin
Mieluiten jättäisin väliin.

Velvollisuus se ei ole, ennemminkin mielihalu kuten sinäkin.
Jatketaanko matkaa vai jäädäänkö vielä hetkeksi tähän katselemaan maisemaa?


-minä

torstai 18. elokuuta 2011

Think, think, think.


Täällä metrossa maailman
lauluja kirjoitan
lauluja siitä mitä mä nään
ja mitä tunnen sisällä pään
ja missä kuljin milloinkin

mietin nyt,
silloinkin
mietin kenelle lauluni teen
missä oon,
minne meen




-Eppu Normaali- vuonna 85'


Millään muulla tavalla mä en juur nyt kuvailla tunteita pääni sisällä.


keskiviikko 17. elokuuta 2011

why am i all of a sudden just really fucking sad?


Tears tears drop drop again and again.

Tuntuu kuin pää räjähtäisi. kaikki näyttää liiankin sumealta vetisten silmien läpi enkä edes tiedä mikä saa minut tällä tavalla surun ja vihan sekaisiin tunteisiin. En tiedä mitä tai ketä vihaan ja mikä saa minun silmäni vuotamaan.

Tahdon vain saada sen loppumaan mutta huokaukset ovat katkonaisia ja syviä ja niinkutus jatkuu koko ajan tiuhempaan. Menen pihalle vähän väliä ettei kukaan näkisi minua tälläisenä. Se ei tunnu oikealta. En tahdo puhua ääneen. pelkään että ääneni sortuu. En tahdo nyt nähdä ketään.

Tiedän että aamulla taas olen iloinen ja hymyilen eikä ulkopuolinen edes tiedä että minä voisin olla joskus surullinen. Ei se edes haittaa. parempi niin.

Tarvitsin tilaa päähäni, tarvitsin aikaa. tarvitsin vapauden. Sain ne. Mielen rauha on silti vielä tavoittamatta. Tarvitsee kasata miljoona palainen palapeli ilman käsiä, oman päänsä sisällä jotta näkisi oikean kuvan itsestään.

Mistä tämä johtuu? Vitustako minä sen tiiän?!

Tuli vain yhtäkkiä kotiin lähtiessä sellainen olo että nyt tarvitsen tukea ja haleja. Tarvitsin niitä kuollakseni. Minulla oli rakas ihminen vierelläni koko ajan ja kysyinkin saanko hänet viereeni makoilemaan. Oli hän siinä ainakin 4 minuuttia... Siitä se sitten lähti . Se mitä odotin häneltä, tukea ja rakkautta ystävänä. sainko sitä? Ei en saanut kuin hetken jossa huomio ei todellakaan keskittynyt minuun. Nyt kun minulla on paha olo, kysytään; miks sä olit niin vaisu autossa?

Sittenhän se kiinnosti kun ei enää voinut auttaa mitenkään.

Kiitos.

ps. Mah head is gonna blow!

Teardrops.


Baby, have you seen, there is a snake in our paradise
A serpent that's wriggling between us
and freezing our feelings to ice

And with each drop of blood we bleed because of this
something so precious dies and it feels it really is...

Killing Me Killing You
Killing all we have
As our loves wither away

Burning Me Burning You
Burning us to ash
Drowning us in a sea of flames

Darling, do you feel, there is a storm coming our way
The burning light between us is already starting to fade

The fire in our hearts is smothered by the rain
And the crimson flame of passion turns into something grey

And with each drop of blood our shattered hearts ever bleed
something so precious dies and is lost eternally


Each teardrop from your eyes
Makes something inside me die
Each of these days that draws us apart
Takes a piece from my
Takes a piece from my heart


sorry..

tiistai 9. elokuuta 2011

Feeling sad right now.


Morning comes slow today
Memories push through from yesterday
Where will I be tomorrow
What do I have to show

olen pahoillani, minuunkin sattuu. itken sinun tuskasi takia, omanikin. koita ymmärtää minua sillä muuta en uskalla pyytää.