keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Trust me, I'll be here anyway.


Ihmissuhteitten ei kuuluisi olla niin helvetin vaikeita. Niiden kuuluisi olla helposti selitettävissä ja katkaistavissa ja luotavissa vaan ei ei sitten missään nimessä. Ei siinä mitään. Kuulen joka päivä joltain kuinka hankalaa sillä on kaverin tai seurustelu kumppanin kanssa... Harmittaa aina niiden ihmisten puolesta kun haluais olla aina jokaiselle se tuki ja turva ja kehen he pystyvät luottamaan mutta juuri siinä se onkin kun sellaisten ihmissuhteitten välinen luottamus rakennetaan pelkästään ajan kanssa.
Olen onnellinen jokaisesta ystävästäni joka luottaa minuun niinkin paljon että pystyy puhumaan minulle asioista joita ei pysty kailottamaan ihan kenelle tahansa.

Olen ollut jo ihan pienestä pitäen juuri sellainen että minä olen pitänyt salaisuuset omana tietotani ja tosiaan muistan vieläkin pienen pieniä salaisuuksia joita olen luvannut piloottaa itseeni ja viedä hautaan ilman että kukaan koskaan tulee kuulemaan siitä minun suustani.

Vaikka olenkin välillä vähän sellainen etten mieti sanomisiani siin sen verran kuitenkin etten möläytä niitä vahingossakaan ja tottakai jonkun kysyessä asiasta minä vain tokaisen etten tiedä saanko kertoa jtn pidän vain turpani kiinni.

Ei minuunkaan kuitenkaan kannata niin paljoa luottaa etten kertoisi eteempäin edes pakon edessä sillä jos tilanne todella vaatii ja tajuan sen järkeväksi niin kyllä minäkin avaan sanaisen arkkuni, Niin varmaan moni muukin tekisi.

Minulle ystävät ovat välillä olleet tärkeempiä kuin minä itse, Jotenkin saatoin välillä unohtaa mitä minulle itselleni kuului ja olinko kunnossa kun kuuntelin kaikkien muitten huolia. Nykyään muistan onneksi itseänikin ja olen oppinut ehkä jollain tavalla kantamaan senkin taakan mitä muitten huolet ovat minulle tuoneet.

Se ei tarkoita sitä että ystävilleni tulisi sellainen olo että minulle ei kannata puhua koska se painaa minua alas, ei todellakaan.
Minä olen aina siellä missä joku tarvitsee kuuntelijaa tai näkökantaa ja se jos mikä, Ihmisten luottamus on minun elämäni suola ja saa minut pitämään itsestäni enemmän kuin jos olisin vain yksin ja miettisin omia murheitani enkä yrittäisi auttaa muita kuin itseäni.

Kiitos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti