lauantai 30. heinäkuuta 2011

Can we talk?


So what if you can see the darkest side of me
No one will ever change this animal I have become

On taas niin paljon puhuttavaa vaan kun ei saa enää sanaa suustaan. Pyydät minua puhumaan, en saa päähäni mitään millä aloittaa keskustelu. En tiedä mistä tahdot puhua, mistä taas et. En tiedä tekevätkö sanani sinut kiukkuiseksi, hiljaisuus ainakin häiritsee. Mitä minä voin tehdä tälle että kaikki olisi taas oikein hyvin. Olenko se vain minä vastuussa tästä kaikesta vai mitä on tapahtunut?

Olen pahoillani jos en saa enempää aikaan ja minä olen muuttunut jollain tavalla. Ehkä se että pääsin pois kaikesta siitä yksinäisyydestä ja minä liikun, nään ja koen nyt enemmän. Luulisi silloin tietysti olevan enemmän kerrottavaa mutta minusta tämä elämä ei kiinnosta sinua niinkuin ne mietteet mitä päässäni liikkuivat kun olin vain tiettyjen, yhden tai kahden, ihmisen kanssa. Kun asiat olivat tasaisia enkä minä päässyt olemaan sellainen kuin nyt olen.

Entä sitten vaikka olen hajamielinen, keksin sinun mielestäsi huonoja ideoita ja liikun ystävieni luona yö myöhään. Minä rakastan sinua silti. Olen ollut tälläinen tähänkin asti, tulen luultavasti vielä olemaankin pitkän aikaa tälläinen.
Rakasta minua tälläisenä, hajamielisenä ja ailahtelevana. Minä olen onnellinen, en tahdo että tapa jolla teen itseni onnelliseksi, tekisi sinut surulliseksi.

En minä tee mitään väärää sinua kohti, en voi sille mitään että et tunne kaikkia ihmisiä jotka minä tunnen, heitä on paljon. En voi mitään niille ajatuksille mitä päässäsi liikkuu, voin vain koittaa ymmärtää, Kertoa sen että minä en ole paha, en tahdo satuttaa sinua. Enkä aijokkaan.

Haluan vain tämän verhon välistämme, tahdon että sinä olet iloinen. Tahdon vain että olet onnellinen minun kanssani. Ole kiltti ja korjaa tämä kanssani. Ole kiltti ja auta minua, eihän tästä yksin mitään tule.

Ole kiltti.

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Lazy like always


yksi missisippi
toinen missisippi
kolmas missisippi...

hetken rauha on taas vallannut päiväni. ehkä. en tiedä olenko jo illalla muualla.

istun nyt taas tässä ja odotan jos jotain tapahtuisi. olen silti iloinen. Kuukausi sitten olisin ollut surullinen siitä missä tilassa elämäni oli. nyt olen taas turvassa äidin luona ja pidän huolta etten palaa takaisin entiseen elämääni enää koskaan. en tahdo enää olla sielä piilossa koko pahaa maailmaa.
tahdon kohdata sen maailman ja nauttia siitä.

Minusta vähän tuntuu että rakkaani ei oikein pidä siitä kuinka paljon liikun ja vietän ystävien kanssa aikaa nykyään. Tottakai minulla ei ole koko päivää annettavaksi hänelle ja sillä tavalla.

Onhan siinä uusi puoli kun pääsin nyt kotiin tänne etelään että saatan muuttua vähän erilaiseksi. Oikeastaan vain se erilaisuus on loppunut ja olen palannut siihen tilaan mitä olin ennen muuttoa pohjoiseen.

Pidän tästä elämästä enemmän. en tiedä kummasta hän pitää enemmän. siitä että minulla on elämä vai siitä ettei sitä ole. toivottavasti ensinmäisestä.

Hän on ymmärtäväinen ja rakas. Hän tajuaa että olen onnellinen, että viihdyn elämässäni paljon paremmin. Hän ymmärtää myös sen että minulla on täällä ystäviä enemmän ja täällä pääsee liikkumaan paremmin joten olen enemmän ulkona ystävien kanssa kuin ennen.

Toivottavasti se ei haittaa.

Kiitos.

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Easy days.


Vaikea valittaa mistään, Jos kerran on onnellinen.

Täällä sitä ollaan äiskän nurkissa. Elämä hymyilee. On tullu liikuttua yli ymmärryksen ja ihan outoo nähä elämääki jossain kun on aijemmin vaa viettäny päivänsä neljän seinän sisällä.

Täällä on ollu oikeastaa tosi mukavaa, olin viimeviikonloppuna laitumella juomassa ja kipasin tässä jossai vaiheessa tampereellekki. tampereella tehtiin hieno kakku yhden Leon 18 v synttäreille. Mä oikeastaan osallistuin asiaan vain kirjoittamalla kakun päälle '' the cake is a Leo'' ja sytytin kynttilät rappukäytävässä ennen ku hiippailtii sen oven taa. Totesin myös että fresbeegolfista tulee käsi kipeeks.

Mun mieli alani on ollut aika iloinen tässä jo reippaasti yli viikon.

Enkä siksi oikeastaan ole tänne mitään päivitellytkään kun ei ole ollut edes tarve pahaa oloa purkaa. Päivät on ollu toki kaikki erilaisia mutta niiden selittämisestä tulisi kuitenkin vain sillaisia mini päivityksiä etten edes ole jaksanut päivitellä.

joten!

Kiitos paljon (:

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Dad hates me.


täällä sitä ollaan taas. Ylläri ylläri!

Nyt on taas asiat menny päin persettä ja koko elämä tuntuu taas pyörivän mudassa. Isä otti taas tehtäväkseen pilata mun ilta ja elämä iha täydellisesti. Olin tosiaan sonkajärvellä ystävien kanssa viettämässä iltaa ja nauttimassa kesästä ja isä jäi kylille Juomaan. Vaihteeks...

Jossain vaiheessa iltaa se alkoin sitten seurailla minua ja kavereitani kännissä ja loppu tulos oli se että ystävälle joka on poika, puhuminen on siis pettämistä ja että minä olen ihan täys lutka.
Minua täytyy opettaa potkimalla, Vain minun asenteessani on ongelmia ja hän ei koskaan syyllisty mihinkään pahaan vaan on minun uhrini ja kotio ei kuulemma ole asiaa..

Seuraavana päivänä sitten soitin äidille kamalan ikävän iskiessä ja vuodatin edellisen illan tapahtumat hänelle. Päätettiin että nyt tiistaina hyppäisin junaan ja tulisin joksikin aikaa sinne ottamaan isästä vähän etäisyyttä.

Veli kuuli minun ja äidin puhelun ja ei halunnutkaan tulla katsomaan isää nyt maanantaina niinkuin oli sovittu. Tästä isä vasta hermostuikin.

Nyt se on jankannu sitä että minun pitää etsiä asunto mahdollisimman äkkiä ja muuttaa hevonhelvettiin täältä ( minkä teen oikein mielelläni ).

Onneks äiskä on ihana! sinne pääsee aina rauhottuu kun iskä on täys kusipää.

Näin kuuntelitte taas lyhyen vuodatukseni!

Kiitos.