maanantai 17. lokakuuta 2011

the end.

Nyt oon silleen miettiny tän blogin kohtaloo että kun mulla ei oo oikeestaan lähestulkoonkaan niin paljon avautumista ihmisille että mun tarviis enää avautuu tänne nii en tiiä mutta voisin vaan alkaa kirjoittaa jostain ihan muusta tai luoda uuden vaan blogin tai jotain ja jättää vaan kirjoittamasta.

Mulla on kaikki hyvin ja yleensä silloin mulla ei oo mitään inspiraatiota rupee kirjottelee mitää kauhee syvällisiä juttuja, mitkä ehkä nyt onki ollu tän blogin idea lähinnä. Tästä blogista lähinnä tuli vaa sellanen stoori siitä miten selviydytään pois yksinäisyydestä ja kuinka asioilla on tapana sutviutua ihan itestään.

Mulla on lähinnä nyt vaan tulevaisuus suunnitteilla ja kaikkee luotavaa. Eilen esimerkiks sain yhtäkkiä hirveen innostuksen ja aloin miettiin kaikkee ja sain valtavasti ideoita siitä mitä pitäis vaikka tuunata. Kämpän sisustus esimerkiksi tuli suunniteltua ja toteutuskin on nyt jo alkanut omalla tavallaan, eli laitoin vähä rahaa jemmaan! :D

Ajattelin vaan ruveta sitten kirjottaa jotain erilaista ja pirteempää jossain vaiheessa.
ja kun mulla on nyt sitten viimenen postaus tähän blogiin menossa niin enköhän mä sitten kerää tähän loppuun joitain kokoelmia näistä menneistä blogi merkinnöistäni..





Taas menee hämäräks.. Tälläsii juttuja mäki kelaan ajankuluks ku ei oo muutakaa seuraa ku oma pää.

Aika karua.

************************************************************************************************

Maa on valkoinen kun katson ikkunasta ulos, siellä on pimeää.
Kävin tänään Kaupungissa tervehtimässä muita.


***********************************************************************************************


Kaikkein piinavin tunne on tyhjyys, silloin ikävä ja tuskallinen viha ja itseinho voisivat olla parempi vaihto ehto kuin se että sisällä on vain ontto harmaa kolo

*********************************************************************************************

Kello on kaks yöllä, ajattelin valvoo kahvin voimalla koko yön jos pystyn, sais sitä unirytmiä jotenkin ees tasattua


**********************************************************************************************

Tiedättekö, on aika vaikea kirjoittaa kirje jollekkin jota todella rakastaa.









Nyt vielä kiitokset niille ketkä ovat jaksaneet joskus käydä blogiani kurkkaamassa. ilmoittelen myöhemmin jos satun aloittamaan uuden blogin tai jos jatkan tämän kirjoittamista.

Kiitos!!!

lauantai 15. lokakuuta 2011

Memories.


Tiettekö sen tunteen kun miettii jotain menneitä ja tulee sellanen äly haikee olo, niinku että sillee paskoillekki jutuille mitä on tapahtunu nii vaa hymyilee haikeesti eikä jaksa enää ees välittää niistä?

Mä Tossa juur rupesin kelailee kaikkii juttuja mitä mulle on käyny ja milt ne sillo on tuntunu, luin vähä mun vanhoja blogi merkintöjä ja muistin et ne tietyt ajat oli sillo aika karuja.

Ne sai mut kelaa sitä mitä mulla on nyt. Mä aina valitin sitä kun missaan kaiken kivan ja oon vaa yksin sukevalla oman pääni kaa ja et musta tulee mökkihöperö ku joudun kattoo vaa faijan naamaa koko aja.

Nyt mä en oo yksin, en missaa niitä kaikkii kivoja juttuja sillee ja nään ihmisii joka päivä. En kato faijan naamaa tai tuu mökkihöperöks. Nyt mä oon sit tullu taas sellaseen pisteeseen et mä oon saavuttanu jotai elämässäni ja se pistää hymyilee aika paljo. Sillee et ku nyt istuskelen täs ja rakas kattoo telkkaria ja välil irvistelee mulle tyhmästi ja mä pussaan sitä, se saa mut tosi onneliseks ja joka kerta mä tajuun et ehkä mä sit oon ansainnu tän jotenki. Et hei kattokaa, mähä oon iha vitu onnellinen ihminen!

Vaikka koko aja mulla on sellanen fiilis et ku kaikki alkaa taas sujuu niinku kuuluu nii sit taas tulee jotai mukavaa paskaa etee ja kaikki menee päin persettä.

aika ironista mut pelätään pahinta ja toivotaa parasta. Mähä elän hetkes niiku kuuluuki ja tää päivä, nää hetket, saa mut hymyilee!

Kiiitos!

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

How to write a love note?


Tiedättekö, on aika vaikea kirjoittaa kirje jollekkin jota todella rakastaa.

ihastukselle voi aina kirjoittaa ja kertoa että tykkää hänestä. se on helppoa;

Hei, olen ajatellut sinua paljon viime aikoina :)

Exälle on helppo kirjoittaa ja kertoa mitä mieltä oli vaikka suhteesta hänen kanssaan.

Hei, olit kusipää mutta kiitos muistoista!

Mutta kun yrittää aloittaa rakkauskirjeen kirjoittamisen, tuntuu ettei keksi mitään erikoisempaa kuin ne kliseet että juuri hän tekee sinut onnellisemmaksi kuin kukaan muu. Kuinka paljon toisesta välittää ja kuinka ihana hymy hänellä on ja kuinka hyvännäköinen toinen on.

Mietin pitkään että olisi kiva kirjoittaa omalle rakkaalle jotain mukavaa mutta yleensä jokainen asia mitä sain paperille, kuulosti luettuna tyhmälle eikä niissä tuntunut olevan mitään merkitystä.

Hetken pohdittuani ryttäsin paperin, revin toisen johon kirjoitin että ''oot söpö tuu mun viereen'' ja hän tuli. Sitten kerroin hänelle ääneen sen tärkeimmän asian mitä tahdoin hänen taas tietävän.


Minä rakastan sinua.


Kiitos.