tiistai 24. joulukuuta 2013

Time.

Harhaisuuden rajamaassa,
minä pieni lapsi matkaan.
Olen matkalla päämäärään,
päämäärättömään.

Sekunttien valuessa,
vahana vaakatasossa,
minä kosketan aikaani.
Muotoilen siitä muistoja,
kuvia,
elämääni.

Tarkastelen sitä,
tunnustelen ja katselen.
Mietin mihin sen laittaisin,
miten minun jälkeni näkyy,
ja mitä olen sille tehnyt.

Totean aikani olevan mitätöntä
kuin koristeet ikkunalaudallani
käyttämättömissä
mutta kauniita katsella.

Siinä sateisessa yössä.
minä istun ja olen.
aikaa käsissäni.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Dont worry, i'll stay here anyway.

Tässä on viimepäivinä ollut vähän vaihteleva mieliala nykyisestä tilanteestaan, siitä mitä kaikki minulle tällä hetkellä merkitsee. Olen välitilassa jossa saisin nyt valita uuden suunnan elämälleni mutta en tiedä minkä oven avaisin tai mihin suuntaan lähtisin. Olen epävarma itsestäni ja asioista joita minun tulisi tehdä jotta elämänlaatuni parantuisi.

Tiedän etten pysyvästi tule asumaan täällä vaan tahtoisin jatkaa jo matkaani. Tiedän ettei minun kannata hätiköidä nyt tämän asian kohdalla koska olen vasta paranemassa edellisistä vastoinkäymisistäni.

Olen monena iltana toivonut koko sydämeni pohjasta että voisin palata ajassa takaisin aikaan jolloin kaikki oli vielä hyvin. Voi miten tyhmä olinkaan kun en ymmärtänyt kuinka paljon minulla oli. Tekee mieli piestä itseni että olen päästänyt sen kaiken valumaan käsistäni.

Olen käynyt elämässäni nyt pohjalla ja kokemus sekin, osaan ainakin arvostaa elämääni nyt paremmin kuin ennen. Tietysti itken paljon nykyään sillä yksinäisyys ei tee hyvää ihmiselle. Se ruokkii kaikkia pahoja ajatuksiani ja saa oloni tuntumaan tyhjältä ja mitättömältä. On vaikeaa nähdä ihmisten välittävän minusta nyt kun ne ovat vain internetin välityksellä kirjoitettuja sanoja. Enemmän merkitsee se kun ihminen sanoo sen suoraan kasvoilleni ja halaa. Se on tärkeää ja pitää pienen ihmismielen terveenä ja onnellisena.

Tiedän ettei yksin oleminen ole koskaan tehnyt minulle hyvää. Kaipaan niin paljon hetkiä kun kotiin tullessa joku oli vastassa ovella ja halasi, kysyi päivästä ja valitti asioista joita olin jättänyt tekemättä.

Olen useasti iltaisin toivonut että kävisi kuten elokuvissa. Kun toivoo jotain oikein kovasti, se maagisesti toteutuisi. Että seuraavana aamuna heräisi ja kaikki olisi taas hyvin ja joka aamu onkin pettymys herätä yksin hiljaisesta yksiöstä, kaukana kaikkea ja aloittaa taas tyhjyyttä täynnä oleva päivä.


I wish that everything could change and still remain the same
I wish that I could change and still remain the same

I wish that time could move on and still stand still 
I wish that I could move on and still stand still

tnx.