tiistai 17. toukokuuta 2011

Rainy Day.


Tässä sitä taas ollaan, Kotona. Oon ollu reissussa taas pitkään. Tuntuu etten taas oo ollu kotona kolmeen viikkoo melkeen ollenkaan. Mikä on totta.. En tosiaan ole ollut kotona kuin yhteensä 3-4 päivää, Jos sitäkään.

Reissussa on ollut tosiaankin hauskaa. Ensin kävin etelässä äitini luona ja viihdyin siellä reilu viikon. Palasin kotiin ja olin kotona pari kolme päivää ja sitten taas uudestaan reissuun joka kiersi reittiä Tampere-Lempäälä-Tampere-Keuruu-Jyväskylä ja siitä sitten kotio. Rahaahan se on vienyt ja tämä reissu kesti tosiaan noin viikon myös.

Tänään kun istuin junassa ja katselin ikkunalasiin tipahtaneita vesipisaroita, tunsin oloni taas samalta kuin viime kesänä. Rakastan kesää mutta jokin teki viime kesästäni omituisen. Olin koko kesän sellainen zombi. En itkenyt suruuni ollenkaan vaikka tunsin sitä koko ajan. Tunsin itseni ontoksi. Tunsin etten kuulunut minnekkään...

Luulen että osa olostani johtui aivan siitä että jouduin palaamaan taas kotiin. Joudun taas olemaan erossa Roopesta ( ihana ihana poikaystäväni). Yksin täällä minne en muutenkaan tunne kuuluvani. Päivän iloinen yllätys oli se että isä antoi minulle illalla kotiin tullessa eskimonpusun ( siis se nenänhieromis juttu u know?) ja sitä se ei todellakaan ole tehnyt mulle ku viimeks varmaa joskus about sata vuotta sitten.

Se helpotti oloa ja siksi nyt tässä sängyllä istuminen yksin ei jotenkin tunnu niin kamalalta enää.

silti surettaa..

kiitos.