i hate, i hate, i hate!

Ymmärrän että ihmiset tekee jatkuvasti virheitä mut miks mun pitää tehdä niitä jatkuvasti. Toivoin ettei mun tarviin enää tulla satutetuks. et olisin vähän vahvempi mut rakkaus on kai vitusti petollisempaa paskaa ku muistin. Jos rakastuu johonkin, älä helvetissä kerro sitä sille ihmiselle, sen jälkeen meinaan ei tuu mitää muuta ku paskaa niskaan. tavalla tai toisella..

Tiedän et on turhaa kaikki tää nyt ku oon muuttamassa pois. mut nyt kun hän lupas mulle maailman parhaat 4 päivää niin näistä tuliki 3 maailman surullisinta päivää... En ees oikeesti tajua miks tunnen näin... Voiku voisin kääntää aikaa taakse päin jotta voisin tehdä asiat uudestaan ja olla rakastumatta. Kuulostaa iha järkyttävältä teinipaskalta mut ei kai nää asiat si näköjään ikää kysy tullessaan.

nyt jos olis röökii, heittäisin kaikki pois mun kämpiltä jotta voisin vaan vajota yksin olemattomiin.

Bittersweet city.

Nyt kun muutto alkaa olemaan jo lähellä, alan vihdoin tajuta itsekkin miksi muutan pois Forssasta. Suurin osa ystävistäni tuskin edes ymmärtää muuttoni syytä. Tuskin edes huomaa lukea ja ymmärtää mikä minut ajaa pois kaupungista jota sanon rakastavani, pois ihmisten luota joita sanon rakastavani. Kaupungin kohdalle tulee se että yhtälailla kun tätä paikkaa rakastankin, yhtä lailla minä tätä vihaan. On niin monta syytä miksi en rakastaisi ja miksi rakastaisin. Tämä kaupunki on saastunut pahoilla ajatuksilla, vainoilla ja päihteillä. Tämä kaupunki on paikka jossa rappion voi nähdä kun astuu ulos asunnostaan. Vain tämän kaupungin pinta on kullattu mutta alta se on ollut ruosteessa aina. Entä ihmiset joita sanon rakastavani. Se on totta, niin minä rakastankin mutta en usko että rakkaus on täysin molemminpuolista. Olen jo jonkun aikaa tuntenu ystävä piirissäni olevani hylätty ja vihattu. En suoranaisesti mutta jos katoan useammaksi päivää, kukaan ei edes vaivaudu kysymään missä olen tai miksi en soita. Vasta kun itse otan yhteyttä, joku saattaa ohimennen kysäistä mitä olen viimepäivät puuhaillut. Tiedän että osan tästä olen itse aiheuttanut huonolla käytöksellä ja kyvyttömyydellä pitää itseäni kurissa mutta silti päätäni vaivaa ajatus että olenko tämän oikeasti ansainnut. Rakastamani ihmiset eivät silti riitä syyksi jäädä tänne enää. Jokaisen nuoren äiti toteaisi ystäväni huonoksi seuraksi kaiken sen päihteiden käytön takia ja minun itsekurillani alkoholin käytön lopettaminen tässä piirileikissä on täysin mahdotonta. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä elämälleni jotain sillä alemmaksi tuskin enää voin edes vajota. Lähden kauas vain sen takia että en olisi heidän lähellään enää joka ikinen päivä. En tahtoisi sanoa että nämä ihmiset ovat syy mikä minut ajaa täältä pois, vain siksi että välitän heistä liiaksi, Mutta minulla ei ole enää muita vaihtoehtoja kuin myöntää että tämä on ainoa ratkaisuni ja jos aijon yrittää, he eivät voi olla lähelläni jatkuvasti. Toivon niin paljon voivani joskus palata tähän kuolleeseen rakkauteen kun olen itse ehjä ja tiedän mitä tehdä. Sitten kun olen valmis pitämään oman pääni enkä liikkumaan toisten armoilla. En tiedä todellakaan kauanko siihen menee mutta ehkä minä vielä palaan taas uudestaan joku päivä. Tiedän sanoneeni heille jo monta kertaa kuinka tulen käymään ja kuinka heitä rakastan. Luvannut toivottaa heidät luokseni avoimin sylin ja tarkoittanut sitä. Toivon todella tekeväni vihdoin oikean ratkaisun elämässäni päästäkseni ylös, samalla tavalla kuin tein väärän ratkaisun joutuessani alas.

Toivon rakkaimmilleni kaikkea hyvää, kiitos kun olette opettanut minulle elämästä.

kiitos.

-satu