nyt kun istun tässä taas, kaljat loppu ja tupakka kädessä, mietin että mikä on taas se tarkotus minkä takia seison sanojeni takana. mulla on nyt suht onnellinen olo ja en tiedä mitä elämästä ajattelisin. kuoleman halu ehkä vähän hiipunut.
mulla on nyt elämässä hetki jolloin oon taas löytäny toisen saman kaltaisen että yht'äkkiä on syy taas olla täällä.sellainen hellä tunne että jaksais jollain tavalla taas välittää. Että jollain taas on jotain väliä.
Mä istun tässä ja ootan että jotain sattuu. edes yks iso asia elämässä antais mulle taas voimaa jatkaa. mulla on jollain tavalla iha ok olo kaikesta. musta tuntu että elämään tuli taas yks jollain tapaa ihana käänne kun istuin siinäå autossa, katselin tähtitaivasta ja musiikki pauhas niin ettei mitään kuulunu.
ihan hyvä vaan että jotain tapahtuu. ettei tarvii taas jäädä junnaan paikalleen ja huutaa kun mikään ei tunnu missään. ainoo asia mikä sai jollain taval tuntemaan oli kipu ja sekin oli liiaks väärin. arvatkaa kiinnostaako mua mikä on väärin. nyt kun on pieni mutta tyhmä humala, iski olo et tahdon vähän kirjottaa olostani, nyt kun mulla menee taas hyvin jollain tasolla, tahon kertoa et en tiiä mistä kertoa. ei onnelisena osaa kukauian puhua
Mä katsoin taloa, autiota ja rumaa.
istuin siinä pihalla ja mietin miksi maali rappeutuu.
minkä takia, taiteellinen mieli
tuio kärsimyksestä kauneutta.
niinä hetkinä taas tiesin jollain tapaa
että elämässä on jotain,
minkä takia ehkä jaksaa taas yrittää.
siinä istuessani, röökin palaessa loppuun
minä sitä mietin, sitä ettei millään ole väliä.
mietin miksi taas satutan itseäni
niin että henkinen puoli jäisi pos.
niin etten taas huomaisi että miten minuun sattuu
kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti