maanantai 19. joulukuuta 2011

Everytime i smile.

Kello on nyt melkeen kaks yöllä, heräsin kesken unia ja päädyin koneelle sitten kirjoittelemaan ja tekemään mitä yleensäkkin koneella teen tälläin yö myöhään.

Mulla on varmaan vaikka kuinka paljon asiaa ja niistä yks varmaan on se että mulla on ispiraatio ihan hukassa. Mulla ei oo mitään kivaa aihetta mistä piirtää, ei mitään mistä kirjoittaa jotain luovaa. Tällä hetkellä tuntuu lähinnä että tästäkin tekstistä tulee kylmää ja merkityksetöntä.

Olen todennut että luovuuden puute johtuu siitä että en ole enää niinkään surullinen enkä yksin ikinä. Siinä huomaa miten yksi ainut ihminen voi tehdä elämästäsi monta kertaa parempaa vain olemalla olemassa. Rudi ja minä mentiin jonkun aikaa sitten kihloihin ja olen ollut onneni kukkuloilla.

Tällä hetkellä se nukkuu hiljaa sängyssä ja narskuttelee hampaita.

Mulla on omalla tavallaan vähän toivoton olo itseni kanssa kun koulu on taas päin persettä ja raha-asiatkin omalla tavallaan. Toivottavasti asiat paranevat muuton jälkeen, kuhan sen muuton nyt saisi ensin aikaiseksi.

tekisi vielä mieli jatkaa mutta en yksinkertaisesti keksi enää mitään kirjoitettavaa. Mun pitäis varmaan alkaa kirjoittaa tosissani siitä mitä teen päivisin mutta se nyt sitten rajoittuisi genreihin; olin koulussa,Datasin, Annoin rakkautta, Sain rakkautta, söin ja nukuin, joten saatan jättää sen väliin.

En mä pysty tätä blogia kuitenkaan lopettamaan kun ei sitten olisi paikkaa mihin rustailla luovia kun vain siltä tuntuu tai jos on jotain paineita mitä pitäisi päästä tänne purkamaan.

Mutta enköhän mä sitten jotain kehittele, elämän onnellisista asioista on vain jotenkin kauhean vaikea kirjoittaa.

Kiitos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti