Memories.

Tiettekö sen tunteen kun miettii jotain menneitä ja tulee sellanen äly haikee olo, niinku että sillee paskoillekki jutuille mitä on tapahtunu nii vaa hymyilee haikeesti eikä jaksa enää ees välittää niistä?

Mä Tossa juur rupesin kelailee kaikkii juttuja mitä mulle on käyny ja milt ne sillo on tuntunu, luin vähä mun vanhoja blogi merkintöjä ja muistin et ne tietyt ajat oli sillo aika karuja.

Ne sai mut kelaa sitä mitä mulla on nyt. Mä aina valitin sitä kun missaan kaiken kivan ja oon vaa yksin sukevalla oman pääni kaa ja et musta tulee mökkihöperö ku joudun kattoo vaa faijan naamaa koko aja.

Nyt mä en oo yksin, en missaa niitä kaikkii kivoja juttuja sillee ja nään ihmisii joka päivä. En kato faijan naamaa tai tuu mökkihöperöks. Nyt mä oon sit tullu taas sellaseen pisteeseen et mä oon saavuttanu jotai elämässäni ja se pistää hymyilee aika paljo. Sillee et ku nyt istuskelen täs ja rakas kattoo telkkaria ja välil irvistelee mulle tyhmästi ja mä pussaan sitä, se saa mut tosi onneliseks ja joka kerta mä tajuun et ehkä mä sit oon ansainnu tän jotenki. Et hei kattokaa, mähä oon iha vitu onnellinen ihminen!

Vaikka koko aja mulla on sellanen fiilis et ku kaikki alkaa taas sujuu niinku kuuluu nii sit taas tulee jotai mukavaa paskaa etee ja kaikki menee päin persettä.

aika ironista mut pelätään pahinta ja toivotaa parasta. Mähä elän hetkes niiku kuuluuki ja tää päivä, nää hetket, saa mut hymyilee!

Kiiitos!