where are u mom?

Eilinen on enää muisto jota jään kaipaamaan.
Tähtieni tuike on hiipunut ikävän kasvaessa.

Olet kaukana, Tavoittamattomissa
mutta silti niin lähellä sydämessäni.

Äiti miksi jätit tyttösi kovan maailman armoille?
Äiti mikset ollut täällä edes silloin kun olin onnellinen?

-Minä

***

Löysin tänään vanhan ja hajanaisen päiväkirjan jonka sain vuonna 2003 oikealta äidiltäni syntymäpäivälahjaksi. Täytin silloin kymmenen ja Taru tuli käymään minun luonani. Siitä päivästä on jäänyt paljon muistoja. Kyyneleet joita en uskonut enää tulevan, kihosivat silmiin muistuttaen ikävästä jota tunnen ihmistä kohtaan jota en tunne ja jota en nää.

Satu Alexandra Saarinen-Mustonen, Äidin omalle rakkaalle tyttärelle. ♥; Äiti

Ajattelin jo vuosia sitten että ei tämä ole niin vakavaa kun minulla on kuitenkin Heidi äitinä, ei biologinen mutta äiti kuitenkin kun on kerran minut pennusta asti kasvattanut. En enää itkenyt ikävää Tarua kohtaan kun aloin kasvaa. Pienenä sitä tapahtui usein. Kyllä sitä joskus aina itketti kamalasti kun sain Tarulta kirjeen tai puhelun.

Nyt sitä taas muistellaan sitä päivää kahdeksan vuotta sitten kun viimeksi sen henkilön on tavannut. Ainoa päivä elämässäni kun oikeat vanhempani ovat olleet samassa huoneessa minun kanssani. Miten vuodet voivatkaan mennä niin nopeasti? Tuntuu kuin siitä olisi vasta hetki.

Aika kultaa muistot.

Kiitos.