Ikävä on vahva tunne jota jokainen tuntee elämänsä aikana, Minulla on aina ikävä johonkin tai jota kuta. On vaikea pärjätä kun tietää että kaikki rakkaat ja tukena olevat ovat satojen kilometrien päässä. Rakkaimpiin Pystyy pitämään yhteyttä mutta kukaan ei ole antamassa hellyyttä kun on kurjaa. Halit ja suudelmat, Hiusten silityksen... Paljon enemmän helpottaa kun joku oikeasti halaa ja sanoo että kyllä sä pärjäät kuin lukea se kännykän tai tietokoneen ruudusta pelkkänä kuvana.
Nyt kun joudun olemaan paljon yksin, joudun miettimään elämääni useasti. Välillä tuntuu ettei siinä ole mitään järkeä tai tuntuu että lähestulkoon kaikki palat ovat hukassa. Sitten on niitä aikoja jolloin kaikki on menossa järjestykseen ja kaikki tuntuu onnistuvan, että on voittamaton.
Yritän aina miettiä itseäni ulkopuolisin silmin jotta tietäisin mikä mietteistäni on totta ja mikä vain vainoharhaista tunteiden sekametelisoppaa. Tällä hetkellä minusta tuntuu että mikään ei ole totta.
Todellisuudessahan elämäni on ihan mallillaan mutta sitä on helvetin vaikea uskoa. On vaikea saada päähänsä mahtumaan että kaikki on pian hyvin, ei tarvitse kuin odottaa.
Kun ulkona on kylmä, pimeää ja märkää ja kavereita näkee harvoin, Kun joutuu vain nököttämään neljän seinän sisällä on vaikeaa olla hyvällä ja iloisella päällä. On liian vaikeaa Saada mistään tarvittavaa energiaa ja pirteyttä kun ei edes ulkona pakkasen takia viihdy...
Sitä vaan toivoo että olisi jo lämmin ja aurinkoista ja voisi mennä ulos ilman kenkiä ja vain olla ja antaa auringon lämmittää.
Sitä odotellessa..
Kiitos taas kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti