tiistai 24. joulukuuta 2013

Time.

Harhaisuuden rajamaassa,
minä pieni lapsi matkaan.
Olen matkalla päämäärään,
päämäärättömään.

Sekunttien valuessa,
vahana vaakatasossa,
minä kosketan aikaani.
Muotoilen siitä muistoja,
kuvia,
elämääni.

Tarkastelen sitä,
tunnustelen ja katselen.
Mietin mihin sen laittaisin,
miten minun jälkeni näkyy,
ja mitä olen sille tehnyt.

Totean aikani olevan mitätöntä
kuin koristeet ikkunalaudallani
käyttämättömissä
mutta kauniita katsella.

Siinä sateisessa yössä.
minä istun ja olen.
aikaa käsissäni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti