Pardon me for these
My weakness and
the weight of your mornings
your darkest days
Pardon me for these
my weakness and
the rage of your evenings
your worst fears
Istuskelen ikkunan vieressä ja katselen välillä ikkunasta ulos sälekaihtimien välistä. Ikkunasta näkyy Somerolaisen omakotitalo alueen harmoninen maisema. Sää on pilvinen ja viileä. Jossain saattaa pilkahtaa häivähdys sinistä.
Mieli juoksee milloin missäkin aiheessa ja moni asia on jäänyt pyörimään päähän, Lukuja toisten perään kun pohtii papereiden kahinaa ja sitä miten mikäkin asia menee. Kuuntelen musiikkia ja odotan että pian joku tulisi ja laittaisi minut hymyilemään kuten aina.
Hymy on tärkein osa elämääni. Se peittää surun, ilmaisee tunteeni, antaa minun jaksaa elämässä eteenpäin ilman jatkuvaa murehtimista. Vaikka se on tunteen lisäksi vielä maski, Se ei vahingoita ketään vaan auttaa jaksamaan.
Olin eilen ensinmäistä päivää työharjoittelussa koulun kahviossa Voin myöntää että se oli itseasiassa aika kivaa. Kassakone nyt oli alunperinkin jo tuttu mutta kyllä sitä tuli opittua paljon uuttakin. Jalat tuli hemmetin kipeeksi kuuden tunnin seisomisen ja kiireen jälkeen Tiettyihin kellon aikoihin oli niin hirveä ruuhka ettei kerennyt ihmisten kasvoja nähdä kun laittoi niitä numeroita ja hintoja koneeseen. Kerkesi vain katsoa että mitä ne raahas kassalle.
Mutta ei kai tässä enää muuta. ihmeempää. nuo tulivat ja yks tuijottaa, sil on kivat hiukset.
Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti