Tears tears drop drop again and again.
Tuntuu kuin pää räjähtäisi. kaikki näyttää liiankin sumealta vetisten silmien läpi enkä edes tiedä mikä saa minut tällä tavalla surun ja vihan sekaisiin tunteisiin. En tiedä mitä tai ketä vihaan ja mikä saa minun silmäni vuotamaan.
Tahdon vain saada sen loppumaan mutta huokaukset ovat katkonaisia ja syviä ja niinkutus jatkuu koko ajan tiuhempaan. Menen pihalle vähän väliä ettei kukaan näkisi minua tälläisenä. Se ei tunnu oikealta. En tahdo puhua ääneen. pelkään että ääneni sortuu. En tahdo nyt nähdä ketään.
Tiedän että aamulla taas olen iloinen ja hymyilen eikä ulkopuolinen edes tiedä että minä voisin olla joskus surullinen. Ei se edes haittaa. parempi niin.
Tarvitsin tilaa päähäni, tarvitsin aikaa. tarvitsin vapauden. Sain ne. Mielen rauha on silti vielä tavoittamatta. Tarvitsee kasata miljoona palainen palapeli ilman käsiä, oman päänsä sisällä jotta näkisi oikean kuvan itsestään.
Mistä tämä johtuu? Vitustako minä sen tiiän?!
Tuli vain yhtäkkiä kotiin lähtiessä sellainen olo että nyt tarvitsen tukea ja haleja. Tarvitsin niitä kuollakseni. Minulla oli rakas ihminen vierelläni koko ajan ja kysyinkin saanko hänet viereeni makoilemaan. Oli hän siinä ainakin 4 minuuttia... Siitä se sitten lähti . Se mitä odotin häneltä, tukea ja rakkautta ystävänä. sainko sitä? Ei en saanut kuin hetken jossa huomio ei todellakaan keskittynyt minuun. Nyt kun minulla on paha olo, kysytään; miks sä olit niin vaisu autossa?
Sittenhän se kiinnosti kun ei enää voinut auttaa mitenkään.
Kiitos.
ps. Mah head is gonna blow!
Tuntuu kuin pää räjähtäisi. kaikki näyttää liiankin sumealta vetisten silmien läpi enkä edes tiedä mikä saa minut tällä tavalla surun ja vihan sekaisiin tunteisiin. En tiedä mitä tai ketä vihaan ja mikä saa minun silmäni vuotamaan.
Tahdon vain saada sen loppumaan mutta huokaukset ovat katkonaisia ja syviä ja niinkutus jatkuu koko ajan tiuhempaan. Menen pihalle vähän väliä ettei kukaan näkisi minua tälläisenä. Se ei tunnu oikealta. En tahdo puhua ääneen. pelkään että ääneni sortuu. En tahdo nyt nähdä ketään.
Tiedän että aamulla taas olen iloinen ja hymyilen eikä ulkopuolinen edes tiedä että minä voisin olla joskus surullinen. Ei se edes haittaa. parempi niin.
Tarvitsin tilaa päähäni, tarvitsin aikaa. tarvitsin vapauden. Sain ne. Mielen rauha on silti vielä tavoittamatta. Tarvitsee kasata miljoona palainen palapeli ilman käsiä, oman päänsä sisällä jotta näkisi oikean kuvan itsestään.
Mistä tämä johtuu? Vitustako minä sen tiiän?!
Tuli vain yhtäkkiä kotiin lähtiessä sellainen olo että nyt tarvitsen tukea ja haleja. Tarvitsin niitä kuollakseni. Minulla oli rakas ihminen vierelläni koko ajan ja kysyinkin saanko hänet viereeni makoilemaan. Oli hän siinä ainakin 4 minuuttia... Siitä se sitten lähti . Se mitä odotin häneltä, tukea ja rakkautta ystävänä. sainko sitä? Ei en saanut kuin hetken jossa huomio ei todellakaan keskittynyt minuun. Nyt kun minulla on paha olo, kysytään; miks sä olit niin vaisu autossa?
Sittenhän se kiinnosti kun ei enää voinut auttaa mitenkään.
Kiitos.
ps. Mah head is gonna blow!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti