Istun täällä ja mietin mitä teet, mietin meitä. En pahalla tavalla, rakastan sinua. En ole kuullut sinusta muutamiin päiviin kunnolla vaikka olen soitellut. Keskustelut eivät ole oleet kauhean pitkiä ja se harmittaa. Olen ollut huonolla päällä, tiuskinut sinull. Ei ihme etten kuule sinusta.
Uskon että sinulla on kaikki hyvin ja hauskaa. Toivoisin vain että näkisin sinut pian, että saisin taas oman rakkaani huomiota. Tiedän että sinulla on paljon tekemistä. Toivoisin että olisit voinut antaa minun mennä niiden asioiden edelle.
En itse ollut silloin yhtään parempi mutta toivon silti ettet tekisi minulle samaa kun kerran tiedät miltä se tuntuu.. En ole nähnyt kasvojasi kuin kuvissa.
Mitä mietit tällä hetkellä? Mikä tällä hetkellä on tärkeämpää? Koitin kertoa asiani puhuen vaan en saanut luotua sanoja äänelläni. Siksi kirjoitan. Jotta lukiessasi tajuat mitä koitin sinulle kertoa.
Olihan minulla seuraa ja ajan vietettä tänään ja eilen vaan silti minulla on koko ajan kamala ikävä sinua.
Ikävä on kova, milloin palaat normaaliin arkeesi?
Kiitos.
soita pian rakas...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti