Kaikkein piinavin tunne on tyhjyys, silloin ikävä ja tuskallinen viha ja itseinho voisivat olla parempi vaihto ehto kuin se että sisällä on vain ontto harmaa kolo. Silloin kun kaikki tunteet ovat kateissa jää vain tyhjä huone jossa asuu pieni tyttö joka valittaa koko ajan että elämä on ihan olematon käsitys ja kuinka helppo siitä on luopua.
Jokaisella tunteella on vähän niinkuin kasvot, Jonkun ihmisen tai muiston kasvot jotka tulevat mieleen sen tietyn tunteen tullessa.
Minä muistelen monesti mitä olen ollut aikoinani ja kaipaan palavasti osaa siitä sillä minussa on enää jäljellä vain pieniä rippeitä entisestä. ''Aika kultaa muistot''.. Menneisyydessä tunnuin olevani parempi ihminen, Tunsin olevani jotain. Nyt minussa on vain sama sielu ja samat muistot.
Minulle muutos on pako. Kun muutan jotain itsessäni, se tuntuu hetken paremmalta ja kun se tunne loppuu niin muutan jonkin toisen asian. Ei minulla Ole mitään halua näyttää muille olevani jotain mitä en ole vaan muutos on jokin pieni asia kuten ulkonäölliset asiat tai uuden harrastuksen aloittaminen ( totta kai urheilu ei ole makuuni kun olen laiska sohvaperuna).
Täänään en ole antanut tilaa menneisyyden miettimiselle tämän enempää sillä tulevaisuudessakin on liikaa ajateltavaa.
Saatan suunnitella pitkän matkan päässä olevia asioita kuten työtä ja perhettä mutta huomiselle en anna tilaa. Minusta on oikein elää hetkessä eikä vain kordinoida asioita sekunnilleen.
Elämässä kuuluu olla jännitystä ja sitä syntyy kun ei tiedä mitä elämässä on edessä.
Se mitä huomenna tapahtuu saa olla arvoitus vaikka kuinka yllätyksiä inhoankin.
kiitos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti